Ensimmäinen päivä alkoi hyvin unisena Helsingissä. Kahden pyörän ja varusteiden rahtaaminen pienessä kotitalon hississä ei juuri herättänyt, mutta noin 10 kilometrin polkeminen Länsisatamaan kyllä. Autokannen kautta sisään ja lähtöä odottelemaan! Sitä saikin odottaa, sillä laiva lähti melkein tunnin myöhässä aikataulusta.
Laivalla oli kolme muutakin pyöräretkuetta, mutta ilmeisesti he olivat suuntaamassa kohti läntistä Viroa ja Saarenmaata. Meidän reittimme vie meidät puolestaan Itä-Viroon, joka ei liene matkailijoiden suosiossa. Ainakaan toistaiseksi emme ole nähneet yhtäkään retkipyöräilijää Tallinnan jälkeen (kirjoitan tätä neljäntenä ajopäivänä).
Tallinnan rantapromenaadi oli upea! Hiekkainen ranta, vesipisaroita ilmaan nostattavat aallot ja selvästi melko tuoreet rantafasiliteetit muistuttivat tunnelmaltaan ennemminkin Etelä-Ranskaa kuin mielikuviemme Viroa. Rantaa matkaa taittaen matka sai vauhdikkaan lähdön, vaikka ensimmäinen kohde ei ollut kaukana. Piritan kaupunginosassa saavuimme vanhan luostarin raunioille, jotka yllättivät massiivisuudellaan. Jäljellä olevat seinät nousivat kohti sinistä taivasta vehreältä pihamaalta ja paikka tuntui heti historiaaltaan pidemmältä kuin Helsingin seudun suht tuoreet rakennelmat. Kahden euron pääsymaksu ei paljoa kirpaissut, kun pääsimme lisäksi kiipeämään tornin huipulle melko kyseenalaisessa kunnossa olevia kiviportaita pitkin.
Torni ei jäänyt kuitenkaan päivän viimeiseksi, sillä pian ajoimme pyörämme Tallinnan tv-tornin juurelle. Olimme hankkineet Viron museokortin juuri näitä tilaisuuksia varten, sillä ilman sitä tuskin olisimme maksaneet hintavaa hissimatkaa huipulle. Jos pitää korkeista kohteista, paikka on käymisen arvoinen, mutta myös ainakin me myös saimme erinomaista palvelua. Vahtimestari ohjasi meidät pyöräpaikoille, vinkkasi mistä vessasta saa kylmintä vettä ja oli muutenkin ekstra-avulias!
Kylmä vesi tuli tarpeeseen, sillä kuumuus oli melko kova. Jägalan vesiputouksella saimme hieman viilennystä, vaikka vesi olikin normaalia matalammalla. Putouksen alla voisi ilmeisesti uidakin, mutta tällä kertaa se jäi meiltä välistä, kävely vedessä putouksen yllä riitti.
Nähtävää oli niin paljon ja lähtö Tallinnasta jäi myöhäiseksi. Saapuminen RMK:n leiripaikalle Lahdemaan kansallispuistossa jäi myös loppuiltaan. Poikkeuksellisen runsas hyttyskesä ei ole jättänyt Viroakaan rauhaan, vaan lentäviä pistiäisiä on ilmassa ihan helvetisti. Onneksi aivan ranta on säästynyt hiekan ja tuulen vuoksi niiltä ja pääsimme uimaan sekä keittelemään ruokaa auringon laskiessa.