Saavuimme eilen puolenpäivän aikoihin Saran suvun mökille ja koko päivä meni peseytyessä, levätessä ja syödessä. Olimme heränneet aikaisin seitsemältä syömään aamiaista hotellissa, välttääksemme pahimmat lapsilaumat buffetissa ja ukkosmyrskyt ulkona. Onneksi reitin puolesta luvassa oli helppo päivä, pääosin alaspäin viettävää maastoa ja noin 50 kilometriä matkaa.
Matkasta ei sinänsä ole hirveästi kerrottavaa. Ahmasjärven länsirannalla oli mukavannäköistä maisemaa ja rakennuskantaa, mutta muuten reitti meni aikamoisessa pöpelikössä ja Kainuuntien varrella. Juuri ennen Muhoksen keskustaan saapumista koko reissun ensimmäinen sadekuuro kasteli meidät läpikotaisin ja muutti Saran takalaukun ja selän mudanväriseksi tahmaksi. Oman pyöräni lokasuojat pitivät onneksi kuran poissa.
Maaliintulo tuntui samaan aikaan hyvältä että hieman epätyydyttävältä. Suomeahan on vielä puolet jäljellä! Lepo teki kuitenkin hyvää ja nukuin yli kymmenen tunnin unet makoisasti ja ilman herätyskelloa.
On vaikea sanoa mitä reissusta jäi vielä käteen. Ainakin todistimme että lähes kuka tahansa voi tehdä vastaavan lenkin, sillä kumpikaan meistä ei ole huippu-urheilija saati viettänyt hetkeen muutamaa vuorokautta pidempään luonnon armoilla. Sää kyllä suosi matkaamme, hieman kuumemmassa lämmössä tai kylmässä sateessa reissu olisi ollut hyvin erilainen.
Parhaimmat pätkät olivat ehdottomasti Päijänteen kansallispuiston seutuvilla ja jostain syystä tykästyin myös Savoon aika lailla. Luulen kuitenkin että mahdollinen seuraava reissu suuntautuu jonnekin Suomen ulkopuolelle, on tämä läntti jo aika lailla nähty (Lappia ja Saariston rengastietä lukuun ottamatta).
Häiden jälkeen suuntaamme vielä polkien Ouluun, josta palaamme junalla takaisin Helsinkiin. Kenties jotakin laajempaa loppuyhteenvetoa tulee vielä myöhemmin. Mutta nyt uimaan!