Helsingin Aleksanterinkatua kävellessä voi huomata kuparisen nauhan leikkaavan katua. Kyseessä ei ole merkki leveyspiirin vaihtumisesta, vaan Tuula Närhisen ympäristöteos ”Kluuvinlahden fossiilit”. 8,5 cm leveässä nauhassa on entisen Kluuvinlahden eliöitä niiden latinankielisillä nimillä. Nauha myös merkkaa vielä 1800-luvun alussa paikalla sijainnutta rantaviivaa. Kluuviflada tai glojärvi on maankohoamisen seurauksena eristykseen muusta vesistöstä jäänyt vesialue, joka saa vettä…
Pietarin matkaraportti 2008
Vuoden 2007 lopussa päätin lähteä kouluni venäjänryhmän kanssa tutustumaan itse äiti Venäjään. Matkakohteena oli suomalaisille tuttu Pietari, jossa vietimme kolme yötä (yhä) suomalaisille tutussa Azimut-hotellissa, eli entisessä Sovetskajassa. Matkan aikana osa stereotypioista vahvistui ja osa puolestaan vaihtui realistisempaan kuvaan. Kaikesta huolimatta Pietari jätti lähtemättömän vaikutuksen niin arkkitehtuurin, historian kuin kulttuurinkin kohdalla. Harva suomalainen enää edes…
Tunnelmointia
Anteeksi että tässä kesti näin kauan, reissun jälkeen menin suoraan töihin ja lopuksi vielä partioleirille. Blogi siis hieman unohtui. Mutta tässä se tulee, kauan odotettu ja kaivattu loppuyhteenveto. Todetaan nyt ensimmäiseksi että en koskaan tuntenut oloani uhatuksi reissun aikana. Minun ei tarvinnut pelätä puskissa asuvia pultsareita, ei humalaista nuorisoa eikä taskuvarkaita. Ennen reissua kuulee aina…
Viimeinen rutistus
Skopje on ehdottomasti parempi kuin Podgorica. Tai Ateena. Lupasin itselleni etten enaa koskaan vapaaehtoisesti palaa tuohon hornankattilaan. Taalla sita kumminki ollaan, taas. Tapasin Skopjessa ruotsalaisen historianopettajan, jonka nimea en tosin taaskaan muista. Kutsutaan hanta nyt vaikka Erikiksi. Tapasimme hostellissa ja paatimme viettaa seuraavan paivan Skopjessa yhdessa. Vaikka Skopjessa ei olekkaan paljoa nahtavaa, koko paivahan siina…
Luonnon helmassa
Eipa mennyt asiat (taaskaan) ihan suunnitelmien mukaan. Jouduin ostamaan kalliin ensimmaisen luokan lipun Thessalonikiin, koska muut liput olivat loppu. Lisaksi juna valilla Ateena Thessaloniki oli yli tunnin myohassa ja missasin junan Skopjeen. Noh, paatin sitten menna Makedoniaan hieman eri reittia. Ostin suht halvan lipun Florinaan ja otin taksin kohti rajaa. Tulihan se hieman kalliimmaksi kuin…
Ex tempore
Myohastyin aamulla Tiranan dosasta noin 15 minuttia, joten paatinpas sitten menna Makedoniaan Ateenan kautta. Bussi lahti illalla noin kello 20, joten lojuin Sarandan puistoissa ja soin kanta-pikaruokalassani muutaman ”voileivan” (sisalla pihvi, salaattia, ranskalaisia, tomaattia ja muuta mukavaa… Ai etta oli hyvia. Albaniaa tuli ikava. Vaikka liikkuminen oli hankalaa ja maa oli hieman sotkuinen, upeat maisemat,…
Raunioissa
Tanaan lahdin leikkimaan Indiana Jonesia ja tutkimaan Butrintin raunioita, jotka sijaitsevat noin 25 kilometria Sarandasta etelaan. Bussiasemaa sai taas etsia hetken, mutta muuten matka sujui sutjakkaasti. Butrint asutettiin ensimmaisen kerran muutama tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ensimmainen kirjallinen merkinta on Virgilin runosta, joka vaittaa Butrintin saaneen alkunsa Troijan valtaamisen yhteydessa paenneista pakolaisista. Paikkaa ovat hallinneet…
Rantaleijona
Turkin voiton jalkeen Tiranassa oli hirvea moka (on muuten varmaan yksi Euroopan meluisimpia kaupunkeja) ja uni jai vahan vajaaksi. Nukuinkin sitten normaalia pidempaan ja lahdin kymmenen aikaan kohti bussiasemaa. Kartan mukaan paikalle oli ehka 2 kilometria, mutta tie vain jatkui ja jatkui. Kysyin apua paikallisilta ja eras albaani lahtikin saattamaan minua aina perille asti. Vaihdettiin…
Kuumuutta karkuun
Toinen paiva Tiranassa meni lahinna riippumatossa nukkuessa ja vetta juodessa. Herasin myohaan ja soin myohaisen aamupalan paikallisella nakkikioskilla. Kavelin viela aamupaivalla kaupungilla etsien jotain mielenkiintoista, mutta eipa mitaan sattunut silmaan. Tiranan lahioiden tiet ovat kylla jarkyttavia. Muistuttaa enemman Afrikkaa kuin Eurooppaa. Hauskana yksityiskohtana noin 75% vastaantulevista autoilijoista ajaa Mersua… Mistakohan lie saatu. Lampotila oli paivalla…
Euroopan unohdetulla takapihalla
Matka Albaniaan alkoi erikoisesti. Isantani paatti ajaa minut henkilokohtaisesti ”bussiasemalle”, josta olisi yhteys Skhodraan. Aamu alkoi renkaanpumppauksella… Ilmeisesti on alkanut jo jonkin aikaa, isanta otti tottuneesti pumpun takakontista ja alkoi veivata. Mitakohan renkaan paikkaaminen maksaisi. Bussiasemalla harhailin hetken aikaa eksyneen nakoisena kunnes eras mies tuli tarjoamaan kyytia. Hanen pitaa toimittaa tavaraa samaan suuntaan ja paatinkin…