Tekijä: Tommi

Jordaniaan paastakseni minun oli palattava Syyriaan (tai ottaa lentokone). Rajalla kaikki meni ihan hyvin ja bussikin loytyi heti kohti Ammania. Syyrian ja Jordanian rajalla kesti kauan, ainakin kolme tuntia kaikkiaan. Ensin otettiin laukut ulos bussista tarkastusta varten, sitten maksettiin poistumismaksu, leimattiin ja tarkastettiin passi. Lahes sama homma Jordanian puolella. Huh hah hei. Ammanissa alkoi heti…

Sain korttini takaisin maanantaina, jee! Tosin en voi juuri kehua pankin (Lebanese-Canadian Bank) palvelua, silla kertaakaan eivat pahoitelleet mokaansa. Kun hain korttia sanoivat vaan ”here’s your card”, heittivat sen poydalle ja palasivat takaisin paatteillensa. : Nyt ainakin tiedan mita pankkia en kayta. Paatin sittenkin tehda kierroksen etelan kaupungeissa, Saidassa ja Sourissa. Matka Saidaan ei ollut…

Beirut ei jaksa hirveasti viihdyttaa kun rahaa ei mitenkaan alyttomasti ole ja kaveleminen paikasta toiseen (valimatkat ovat pitkia) on aika rasittavaa. Kyllahan taalta jonkinlainen minbussiverkosto loytyy, mutta ei siita ota selvaa. Eli mita olen taalla tehnyt? Ostin halvan kirjan ja luin sen. Vaihdoin kirjan toiseen ja luin senkin. Kavelin pitkin Ave Parieta, tahyillen merta kohti. Soin…

Lahto Damaskoksesta ei mennyt ihan sulavasti. Nukuin myohaan ja minua ei yhtaan huvittanut jattaa huonettani, jossa olin viimeisen viikon viettanyt. Kaupunki oli tullut sen verran tutuksi etta kaiken uuden opettelu ei enaa innostanut. Mutta vaantaydyin kuitenkin ylos ja pakkasin kamppeeni. Matka postitoimistoon ei sujunut sen helpommin. Ensin vyoni hajosi,  mutta onneksi pienen kavelyn jalkeen loysin…

Edellisessa kirjoituksessa mainitsemani kirjat sain hankittua suht napparasti ja halvalla. Yksi kirjailija on noussut suosiooni, libanonilais-ranskalainen Amin Maaloouf. Pitanee tutustua miehen kirjoihin enemmankin. Muutama ”leffateatterikin” loytyi, mutta niiden tarjonta tuntui rajoittuvan pehmopornoon, joten jatin ne talla kertaa valiin. Vietin sitten paivan ja toisen tutustumalla vahan pienempiin ”nahtavyyksiin”. Hejazin juna-asema oli yksi naista kohteista. Asema itsessaan…

Kansallismuseo ei jaksanut hirvean kauaa kiinnostaa. Paikka oli remontissa ja suuri osa mielenkiintoisimmista tiloista suljettu. Opin sentaan jotain uutta kaupungista nimelta Ugarit, joka foinikialaisten ohella kaytti ensimmaisena aakkosia. Vaikka en antanutkaan hirveasti arvoa syyrialaiselle ruoalle, taytyy silti sanoa etta katuruoka maittaa. Tarjontaa ja vaihtelua riittaa, ja usein ruoka on todella hyvaa (ja halpaa, max. 1,5 euroa…

Tarina jatkuu siita mihin edellinen kirjoitus jai. Nettikahvilasta poistuttuani lampo iski aika pahasti. Aurinko oli korkeimmillaan ja tuulta ei juuri ollut. Laah, todella kuuma. En halua edes ajatella minkalaista taalla on kesalla. Tallustelin laheiseen puistoon vesipullon, pahkinoiden ja hyvan kirjan kanssa. Kauaa en ehtinyt puistossa istuskella kun Murad soitti. Ajattelin etta ei kai taas ruokakutsua,…

Yksi syy siihen miksi en miksi en kirjoita tarkemmin menneen viikon tapahtumista on se etta yksinkertaisesti mitaan jannittavaa tai erityista ei tapahtunut. Soin, join, juttelin, nain (EDIT: juu kiitos vain monista henk. koht. viesteista, nyt tiedan ainakin mitaa sanaa en kayta ilman skandinaaveja). Lisaksi nuha vei sen verran voimia etten jaksanut hirveasti muuta tehda kuin lueskella ja makoilla….

En jaksa nyt kirjoitella hirveasti (pienta flunssaa), mutta haluan jakaa muutaman kuvan kanssanne arvoisat lukijat (aivan, juuri te kaksi). Niista voitte varmaan paatella missa olen ollut. Krak des Chevaliersin valloitus Palmyra

Kahden huonosti nukutun yon jalkeen (kiitos liikenteen ja lyhyen sangyn) oli aika jatkaa matkaa. Kiertoajelu starttasi aamulla seitseman aikaan, jolloin koko kaupunki tuntui viela nukkuvan. Taalla paivarytmi on ilmeisesti hieman eri ja illalla valvotaan myohempaan. Ensimmaiseksi suuntasimme (mina ja kuski, muita ei ollut) johonkin kirkonraunioonn, jonka nimea en nyt muista tai paikasta edes kuullut. Paikka…