Ilma alkoi kääntymään lämpimämpään päin lähtiessämme Pärnusta rantaa pitkin kohti seuraavaa telttailualuetta. Lähtö meni melko myöhäiseksi pyörän nopean pesun ja ketjujen öljyämisen myötä, mutta tänä päivänä ei ollut kiire. Ja hyvä niin, sillä etelätuuli oli melko kova ja hetken aikaa polkisimme vastatuuleen Tostamaan niemen ympäri.
Tiet olivat rauhallisia ja kauniita, polkiessamme ensin suurten laidunalueiden ja sen jälkeen rannikkokylien läpi. Tällaista Viroa olin pyöräreissukuvitelmissani hahmotellut ja mieliala nousi auringonpaisteessa noin sata prosenttia. Tulipa vastaan myös laajahko suojeltu suoalue, jonne jopa näki hyvin korkeammasta näkötornista.
Pootsin ja Tostamaan kylien kautta päädyimme Matsin rannalle illaksi, joka ensi vilkaisulla näytti taivaalliselta. Retkikatoksia oli yllin kyllin ja rannalla hohti valkeanharmaa hiekka. Olimme jälleen ainoat yöpyjät alueella, läheisestä lomakeskuksesta kävi vain muutama ihminen pyörähtämässä luonamme. Tuhansien vikkelien hiekassa elävien muurahaisten, lukuisten hyttysten ja veden alla hieman terävien kivien täyttämän rannan vuoksi paikka ei ollut kuitenkaan sellainen paratiisi kuin oletin.
Seuraavana aamuna suunta oli kohti lauttarantaa ja Muhun saarta ja tämä osuus olisi toistaiseksi paras osuus koko kahden viikon ajalta. Liikenteen määrä oli lähes olematonta, tien varrella riitti runsaasti nähtävää ja maisema oli ylipäätään todella miellyttävää. Ajoittain muutama kevyt mäki toi hieman vaihtelua tasaiseen maastoon ja myötätuulikin työnsi meitä eteenpäin.
Yllättävän nopeasti olimme jo Virtsussa ja ensimmäistä kertaa sitten Tallinnan juttelimme pyöräretkeilijöille. Paikallinen isä ja kaksi tytärtä olivat juuri aloittaneet loman ja aikoivat samaan suuntaan kuin mekin. Heidät tulisimme kohtaamaan vielä useasti uudelleen.
Noin puolen tunnin mittainen lauttamatka ei montaa euroa kustantanut ja pian olimmekin matkalla kohti Muhun keskiosia, jossa viettäisimme seuraavan yön maksullisella leirintäalueella. Liivan kylä tulikin nopeasti ja Aki Camping löytyi helposti. Paikka on muuttunut sitten viime käyntini jälkeen tai sitten en pimeässä syyskuussa tajunnut, kuinka vilkasta täällä olisi kesällä. Ruokarekasta nautimme burritot, joiden mausteasteikko piti kerrankin paikkansa. Itkin ja söin omaani, mutta tulinen ruoka oli hyvää vaihtelua viime viikkoina tottumaamme melko mietoon makumaailmaan. Aikaisin kohtaamamme virolaiskolmikko oli myös paikalla syömässä ja suosittele meille Muhun leipää. Ostettiin ja hyvää on! Hieman saaristolaisleivän tapaista, mutta ilmavampaa ja enemmän eri tekstuureja.
Valittu leirintäalue oli mielestäni kallis, suihkustakin sai maksaa erikseen. Kahden hengen telttailu maksoi yhteensä 16 euroa, eikä sille saanut paljoa vastinetta. Muihin maksullisiin alueisiin verrattuna hieman kulahtanut mesta.
Aamu Muhussa oli hidas ja eikä lähtö ottanut onnistuakseen. Lopulta kuitenkin saimme telttamme kokoon karkotettuamme isoimmat ötökät sen sisältä. Saarenmaan ja Muhun yhdistävä maakannas oli aika mielenkiintoinen ympäristö, onneksi tuuliolosuhteet olivat melko helpot. Kahta saarta yhdistävä matala tie on hyvin todennäköinen spotti kovalle vastatuulelle Muhusta päin tullessa.
Seurailimme maantietä jonkin aikaa, ohittaen Oressaaren risteyksen ja käännyimme pian pienemmälle etelään vievälle tielle. Poiden kirkko tuli pian vastaan ja se olikin iloinen yllätys! Valtavaan keskiaikaiseen kivikirkkoon pääsee sisälle käymään ja paikalla on myös paikan ja rakennuksen historiasta kertovia tekstejä. Tällaista helmeä ei olisi uskonut löytyvän näin pienestä kyläpahasesta.
Seuraavasta pätkästä Kaalin kylään ei ole paljoa kerrottavaa, paitsi että pyöräilijöiden määrä aikaisempaan kasvoi valtavasti. Autoilijat olivat myös selvästi tottuneet kaksipyöräisillä liikkujiin, sillä täällä väistettiin vielä kauemmas ohittaessa kuin muualla Virossa.
Kaalin kraaterijärvi on edelleen yhtä vaikuttava paikka kuin aikaisemmin, nopeasti olen syyskuisena aamuna nänhyt sen vajaa 10 vuotta sitten. Nyt paikalla oli useampia turisteja kuvista saa hieman paremmin selkoa muodostumaan koosta, kun ihminen on mittana vieressä.
Kuvista sen verran vielä, että olen ollut melko laiska kuvaaja tällä reissulla. Jotenkin eteneminen on ollut niin vahvana mielessä, että sommitteluun tai ihmettelyyn ei ole tuntunut löytyvän tarpeeksi aikaa, joten räpsäisyt ovat hyvin nopeasti otettu. Kuvien muokkaaminen ja valikoiminen esille ei ole reissun päällä myöskään kovin helppoa, luultavasti tuleen editoimaan ja lisäilemään kuvia vielä jälkikäteen, jotta ne liittyisivät paremmin tekstiin.
Alkuillasta rullasimme Kuressaareen, joka vaikuttaa alustavasti sympaattiselta pieneltä kaupungilta. Seuraavana päivänä meillä olisi aikaa tutustua paremmin paikkaan.