Tämän vuoden kesä ja sen mukana loma saapui niin yllättäen, etten ole ehtinyt kirjoittamaan sanaakaan jo huomenna alkavasta pyöräreissusta lainkaan. Pakkaaminenkin on jäänyt perinteisesti viimeiseen iltaan, samoin kuin asunnon siivoaminen siedettävään kuntoon talovahtia varten. Mutta tässä lyhyt päivitys kuumasta ja hikisestä Helsingistä.
Minun ja Saran tarkoituksena on huomenna ylittää Suomenlahti aamuisella lautalla ja kulkea Viro myötäpäivään ympäri seuraavan kolmen viikon aikana. Edellinen reissu Ouluun sujui niin hyvin nykyisillä varusteilla, että juuri mitään suurempia ostoksia ei enää tarvinnut tehdä: järjestelmäkamera on vain vaihtunut hieman parempaan ja sopivampia vaatteita on enemmän. Matkaa on edelliseen kesään verrattuna kaksinkertaisesti (noin 1100 km) samoin kuin yöpymisiä. Valtaosan öistä vietämme RMK:n (paikallinen Metsähallitus) virallisilla telttailupaikoilla, jossa on hyvät fasiliteetit vessoista keittokatoksiin. Erinomainen kartta kaikista paikoista ja palveluista löytyy netistä: https://rmk-loodusegakoos-veebikaart.rmk.ee/map
Kaupungeissa pyrimme viettämään yöt sisämajoituksessa, jotta esim. Viljandi ja Kuressaare tulevat tutuiksi ja näemme jotain muutakin kuin etelänaapurin metsiä ja peltoja. Hankimme ennen lähtöä myös Viron museokortin, jolla pääsemme kotimaisen vastineen tavoin sisään valtaosaan näyttelyistä. Minulle Viro on melko tuttu, mutta Sara muistaa vain yhden yläasteikäisenä tehdyn matkan Tallinnaan. Silti molemmille reissu tulee kyllä olemaan aikamoinen syväluotaus harmittavan huonosti tuntemaamme virolaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi paikallinen ruokakulttuuri ja elämä kaupunkien ympärillä on melkoinen kysymysmerkki.
Mitä sitten odotamme reissulta? Tasaista maastoa, Suomeen verrattuna tiheämpiä palveluita ja nähtävyyksiä, kauniita rantoja, vanhoja kaupunkeja sekä tärkeimpänä irtiottoa arjesta. Kun edessä on maantie ja ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin polkea eteenpäin, kaikki turha karisee mielestä ja voi keskittyä siihen hetkeen sataprosenttisesti. Vaikeampien asioiden pohtimisen sijaan hetken voi keskittyä niinkin yksinkertaisiin kysymyksiin, kuin mitä syötäisiin seuraavaksi, missä nukumme yön ja mennäänkö tuosta tuonne vai tuolta tänne. Viimeksi perillä Oulussa tuntui, että voisimme saman tien polkea vielä Lappiin asti ja toivottavasti se sama tunnelma toistuu, että lopulta Puolakaan ei tunnu liian kaukaiselta.
Lisää tunnelmia ja pidempiä rustauksia on luvassa reissun päältä, tere tulemast kaasa!