Pyörällä Ouluun: epilogi

Kotiinpaluusta on nyt puolitoista viikkoa ja kahden viikon tehokkaasti käytetty kesäloma on vaihtunut tavalliseen arkeen. Kaikki ikävämmätkin muistot pyöräilystä (hikoilu, kärpäset, hyttyset, huonosti nukutut telttayöt) alkavat kultaantua pääkoppani muistilokeroissa. Oulussa vietetyt hääjuhlat eivät kaipaa mitään muistikiillotusta, ne olivat ehdottomasti parhaat joissa olen ikinä käynyt! Nyt sateisena tiistaina on vielä hyvä hetki koota vielä viimeiset ajatukset reissusta ja unelmoida tulevasta.

Kyseessä oli omalla kohdallani kolmas kotimaan useamman yön pyöräreissu ja Saran kohdalla toinen. Huolimatta matkan pituudesta (selvästi pisin kolmesta), tällä kertaa polkeminen oli kuitenkin vaivattominta. Ehkä se oli marginaalisesti parempi kunto, parempi pyörä, onnistuneempi valmistautuminen tai kaikki kolme, mutta onnistunut reissu toi varmuutta myös seuraavien lomareissujen suhteen. Kun pystyy luottamaan itseensä ja varusteihin, niin uskaltaa helpommin lähteä pidemmällekin kuin Suomen kamaralle.

Toinen selvä vaikutus oli ruokavaliossa. Pääsin matkan aikana kofeiiniriippuvuudestani eroon (ilman vieroitusoireita, toisin kuin aikaisemmin) ja söin ylipäätään paremmin ja monipuolisemmin. Pyrin jatkamaan samaa linjaa kotona ja hyödyntämään enemmän pyörääni myös lounastauoilla. Kotini ja työpaikkani lähellä on kuitenkin hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoja ja tuntuu että ulkona syödessä kokeilen monipuolisemmin kaikkea kuin omassa keittiössä.

Kolmas vaikutus oli vähän yllättävä: olin viimeksi käyttänyt Nikonin D40 -kameraani (35 mm F1.8 -linssillä) noin kymmenen vuotta sitten, mutta luonnossa ja ulkona sai minut taas innostumaan kuvaamisesta. Kovin hyvä kamerahan tuo kapistus ei ole ja sen puutteet on helppo huomata nykylaitteisiin verrattuna. Se ei kuitenkaan estänyt sitä että kameralla kuvaaminen on hauskempaa kuin kännykällä. Olenkin tässä viikon ajan tiiraillut nykytarjontaa ja metsästänyt käytettyjä täyden kennokoon kameroita netin syövereistä.

Pyöräily tuskin jää tähän tältä kesältä, todennäköisesti jotain viikonlopun mittaisia retkiä ehtii yhä tehdä hyvin. Seuraavaa vuotta ja mahdollisesti pidempiä kesälomia varten minulla on kuitenkin ideamyssyssäni kolme hieman jännempää reittiä: Tonavan varsi, Pohjois-Norja tai Saksasta Ruotsin länsirannikolle ja Tukholmaan. Ruotsi olisi logistisesti helpoin ja todennäköisin, Norja vaatisi taas hieman erilaista vaatetusta ja Tonava olisi haastava lentojen ja pyörien kuljetuksen suhteen. Jätetään ne ideat kuitenkin talveksi hautumaan.

Lopussa vielä lista varusteista ja reittikartta kokonaisuudessaan! Kiitos kaikille lukijoille ja läheisille, blogi jatkuu hieman paikallisemmalla sisällöllä loppukesän ja syksyn mittaan.