Hetkinen, eikö tämän pitänyt olla reissu Helsingistä Ouluun, ei Lahdesta Ouluun? Pistin tosiaan mutkia hieman suoriksi ja pyörät vaihtuivat raiteisiin, Helsinki Lahteen ja kesäkuu lokakuuksi. Mutta säästä myöhemmin.
Suosittelen pyörän kuljettamista junassa, varsinkin jos aika on rajattu ja kotikonnut on kaluttu puhki. Miksi kaluta Espoon tai Vantaan tuttuja teitä uudestaan, kun polkemisen voi aloittaa nopeasti uusilta mestoilta. Lähijunissa pyörien kuljettaminen ei maksa mitään ylimääräistä, joten suht edullisesti voi suhailla esimerkiksi Kirkkonummelle, Riihimäelle tai Lahteen. Paikkoja ei valitettavasti ole montaa juna, tänä aamunakin pyöriä oli enemmän kuin virallista tilaa.
Lahden pohjoispuoliset pellot hehkuivat keltaisina
Lahdessa sää vaikutti aluksi melko uhkaavalta. Taivas oli lonkeron harmaa ja tuuli paiskasi vasten naamaa koleaa tihkusadetta. Kerrankin kiitän vastatuulta, joka puski sadepilvet etelään, pois päin meistä ja kulkusuunnastamme. Lahden sataman kiertelyn ja muutamien teknisten probleemien jälkeen, maisema avautui lainehteviksi viljapelloiksi, Vesijärven pilkoattessa ajoittain vasemmalla puolellamme. Mutkitteleva tie kohti Vääksyä oli vähäliikenteinen ja selvästi vanhin mahdollisista reiteistä, sen varella oli päivän etapeista eniten vanhoja maataloja, julkisia rakennuksia ja myös mutkia.
Vääksyn kanava tulikin odotettua aikaisemmin, reunamuodostuman alamäen antaessa vauhtia. Lounasaika! Tällä kertaa emme jääneet ihailemaan muita paikallisia nähtävyyksiä kanavan sulkujen lisäksi. Kovien aikojen muistomerkkikin tuntui väärältä tässä tilanteessa, vatsa täynnä ja auringon puskiessa pilvien ohitse.
Asikkalan kirkonkylän jälkeen poikkesimme Vilppulan tilalla, missä Sara ahtoi naamansa täyteen mansikoita ja myyjä tarjoili myös ilmaiseksi ulos asti mansikkamehua. Tuli hieman muumitalofiilis.
Vilppulan tilan mansikoita, kuusi euroa per litra
Päivän top-nähtävyys oli tietysti Pulkkilanharju, siltoineen ja hiekkaisine rinteineen halkaisee Päijänteen. Tässä kohtaa huomasi, kuinka pyörälijöiden määrä väheni merkittävästi ja pyörätiekin muuttui ajoittain yksiuraiseksi poluksi. Upea avoin järvimaisema ja kova pohjoistuuli saivat veden aaltoilemaan kunnolla ja varsinkin silloilla puhuri oli kova.
Nyt lepäilemme yön Naumin hiekkaisella rannalla, jonne saapui meidän jälkeemme yllättäen yksinäinen pyörämatkailija Ranskasta asti. Kyllä tänne asti kannattaa tulla pidempääkin.
Naumin hiekkaisella rannalla Sysmässä, Päijänteen vesi oli todella kylmää