Eipa mennyt asiat (taaskaan) ihan suunnitelmien mukaan. Jouduin ostamaan kalliin ensimmaisen luokan lipun Thessalonikiin, koska muut liput olivat loppu. Lisaksi juna valilla Ateena Thessaloniki oli yli tunnin myohassa ja missasin junan Skopjeen. Noh, paatin sitten menna Makedoniaan hieman eri reittia. Ostin suht halvan lipun Florinaan ja otin taksin kohti rajaa. Tulihan se hieman kalliimmaksi kuin bussilippu. Makedonian rajavartijat olivat todella ystavallisia ja hieman yllattyneita. Hullu suomalainen kavelee rajalle keskella yota. Tilasivat kuitenkin taksin paikalle ja toivottivat hyvaa matkaan.
Taksimatka Bitolaan meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoivat ongelmat. En loytanyt kohtuuhintaista majoitusta mistaan. Kavimme taksikuskin kanssa lavitse lajan hostelleja ja hotelleja. Lopulta loytyi hotelli 50 eurolla suht keskustasta.
Ilta oli mielenkiintoinen. Sahkot katkesivat kaksi kertaa ja viereinen klubi piti mukavaa aanta aamuyohon saakka. Nukuin sitten pidempaan.
Paatin taas lahtea seikkailemaan ja otin bussin Brajcinoon, pieneen kylaan Prespa-jarven lahistolle. Kylassa loysin majoituksen heti Boris-nimisen hepun luota, joka tarjosi heti kaikenmoista juotavaa. Tapasin myos paikallisen Dragin ja Riston, joiden kanssa juteltiin Suomen ja Makedonian eroista. Metalli-insinoori tienaa taalla noin 500 euroa kuukaudessa. Kylla se taalla riittaa asumiseen, mutta eipa silla paljon matkustella (niin kuin mina). Miehet kutsuivat minut vaeltelemaan Pelisterin kansallispuistoon ja paatinkin lahtea jatkien mukaan.
Lahto oli aamulla kuuden aikaan, jotta valtettaisiin keskipaivan kuumuus. Matkaan kului noin 6 tuntia ja maisemat olivat TODELLA upeat. Ylangolle paastyamme se muistutti jopa hieman Lappia… Tosin taalla ollaan vahan korkeammalle. Parhaimillaan kapusimme 2200 metriin. Soimme vuoristomokissa lounaan ja he tarjosivat kaikenmoista paikallista herkkua. Ai etta tomaatit olivat hyvia. Myos paikallista rakiya-nimista juomaa tuli maistettua. Oli kylla todella tujua kamaa ja hieman yskitti. Jatkat vaan nauroivat vieressa.
Paatin tallustella takaisin ja siihen meni onneksi hieman vahemman aikaa (4 tuntia). Soin paikallisessa ravintolassa hyvan illallisen noin 8 eurolla. Maha oli kylla todella taynna. Ravintolan kokki oli ruotsalainen tati, jonka kanssa yritin kommunikoida alkeelliselli taidoillani. Ihme paikoissa sita ruotsiin tormaa, ehka pitaisi olla tarkkaavaisempi koulussa… Kylla tati puhui englantiakin.
Nyt olen Skopjessa ja huomenna alkaa pikajuoksu aikaa vastaan. Junayhteydet Milanoon ovat hieman mutkikkaat, joten taitaa tulla muutama uneton yo junassa.
