Tanaan on sitten lahto pois Kappadokiasta kohti Trabzonia. Toisaalta vahan harmittaa, koska tanne ehti jo hieman kotiutuakin naiden viiden paivan aikana. Mutta eikohan tama ala jo riittaa, kaikki on nahty ja turistimeininki alkaa jo pikkuhiljaa kyllastyttamaan. Edella mainitut saksalaisetkin lahtevat samaan aikaan ja ei taalla muita tuttuja oiken loytynyt. Mutta kivaa oli, suosittelen kylla kaikille Turkissa kavijoille. 🙂
Eilisesta voisin kertoa viela hieman. Nukuin pitkaan ja lahdin aamupalan jalkeen vaeltamaan Pidgeon Valleyta kohti viereista Uchisarin kylaa. Kanjoni oli (taas) upea, yllattavan paljon vaihtelua loytyy eripuolilta Kappadokiaa. Kanjonia reunustivat jyrkat seinat, lintuja oli paljon ja pohjalla kulkeva kuiva joenuoma oli kuluttanut jannia tunneleita ja luolia.
Uchisarista en pitanyt juurikaan. Kaikki oli kallista ja suurin nahtavyys eli kalliolinna oli sekin taynna (turistien) roskia. Palvelu tosin oli erittain ystavallista, mutta ei silti uponnut. Loppupaivan rentouduin kirjan aaressa.
Bussi lahtee tosiaan vasta illalla, joten pitaisi viela keksia jotain tekemista seitsemaksi tunniksi… Noh, ehka otan tanaankin vain loysin rantein.
Ihan tavallıselta merelta nayttaa, saarıa en tosın ole nahnyt yhtakaan. En paase taalla Trabzonıssa uımaan ku on satamakaupunkı, kaıkkı hıekkarannat on lannemmassa. :/
Miltäs mustameri näyttää? Vai ootko viel päässy sinne