Hei taas hanimussukat. Kuten olette ehka huomanneet, blogini paivitystiheys on laskenut dramaattisesti. Tahan on hyva selitys: ranta. Ja ehka myos se etta sahkoa tulee muutama tunti paivassa ja lahin internetyhteys on 25 kilometrin paassa…
Tassakaan kirjoituksessa ei ole oikeastaan mitaan ihmeellista kerrottavaa, mutta muut matkaajat loytavat varmaan tiedon hyodylliseksi. Aqabasta otin taksin satamaan, mutta taksikuski oli ihan hukassa. Puolen tunnin ajelun jalkeen viimein kuitenkin loysimme perille. Olin kuullut paljon juttua siita kuinka sekavaa ja hankalaa rajamuodollisuudet kaikkineen ovat talla lautalla ja odotin jotain kauheaa byrokraattista sotkua. Mutta paikanpaalla en nahnyt mitaan ongelmaa. Satamaan sisaanpaastakseni minulla oli oltava lippu (en tieda voiko lipun ostaa satamasta, itse hankin ihan edellisenä päivänä toimistosta Aqabassa). Kavelin sisaan isoimpaan rakennukseen, jossa maksoin poistumisveron (huoh!). Seuraavaksi menin ylakertaan, missa kuittia vastaan sain leiman passiini. Hetken venailun jalkeen bussi kuljetti matkustajat lautalle ja tavarat jatettiin autokannelle (outoa). Matkustajien puoli on mukava; pehmustettuja tuoleja, pieni myymala tai tiski (hinnat kovat) ja ilmastointi. Sitten taytin Egyptin maahantulokaavakkeen ja menin leimaamaan passini. Koska minulla oli viisumi valmiina, koko homma oli siina. Ne joilta viisumi puuttui jattivat passinsa leimaajamiehelle.
Nuweibassa bussi kuljetti meidat laivalta sataman porteille. Ne jotka olivat jattaneet passinsa aikaisemmin, saivat ne takaisin viisumin kanssa isosta pankkirakennuksesta(?). Olin aiemmin netista bongannut hyvan nakoisen paikan Nuweibasta pohjoiseen otin taksin suoraan sinne. Siinain rannat ovat aika taynna kaikennakoista kaislaviritelmaa ja betonihotellia, mutta suurin osa on hylattyja ja tyhjia. Ilmeisesti muutaman vuoden takaiset pommitukset karkottivat suurimmat turistivirrat pois. Paikassa jossa itse vietin viikkoni, oli parhaimmillaan kuusi ihmista henkilokunnan lisaksi. Eipa haittaa, rantaloma syrjassa ihmisvirroista oli juuri sita mita etsin.
Vietin yoni kaislamokisssa noin kolmen metrin paassa meresta. Tilat ovat todella alkeelliset, mutta en kylla osannut kaivata parempaakaan. Paivisin lueskelin tai kuuntelin musiikkia nauttien auringosta ja uiden kristallinkirkkaassa vedessa. Sudanilainen kokki (vakiovarustus useissa leireissa) taikoi aamuisin ja iltaisin erinomaiset poperot. Viikko kului nopeasti… Hinta ei ollut paha, kaikkineen rahaa paloi paikan paalla noin 115 euroa. 😀
Nyt olen Dahabissa muutaman yon ja venailen muutamaa tuttua Sharmiin. Saa nahda mita tapahtuu.
EDIT: Jatkan tahan suoraan. Dahab on perinteinen backbacker-helvetti. Kaikki matkaajan tarvitsemat palvelut lahella, paljon reissaajille suunnattua kamaa myytavilla ja ihan torkeasti britteja ja ausseja. Tama on myos helvetin tylsa paikka, jos ei sukellusta harrasta (koitan ehka joskus myohemmin). Hiekkaranta on jossain kilometrien paassa ja paikan paalla ei ole juuri mitaan nahtavaa tai koettavaa (pl. sukellus). Olisin ihan hyvin voinut viettaa Nuweibassa viela muutaman yon (siella sentaan tunsin rentoutuvani), tama paikka ei ole minua varten. Jotkut tykkaa, mina en.
Sharmi meni jo, enka kylla bongannut ketaan kuvaukseen sopivaa. Punapaat oli aika harvassa ja ravintoloita on paljon. :/
Kun/jos Sharmissa pistäydyt, niin käy bongaamassa mun sisko sieltä! En nyt tähän hätään kuollaksenikaan muista et missä raflassa se on töissä, mutta sellainen yli 180cm pitkä punatukkainen hoikka likka. Luulen et sen huomaa, jos siihen törmää. 🙂
On, oikein nätti.
Oikein nätti ranta.