Viimeiset päivät metropolissa

Kairossa suunnistaminen ja kaupungin tuhansien moskeijoiden ja nahtavyyksien kiertaminen on valilla aika kuluttavaa hommaa. Paatinkin pitaa yhden paivan ihan itseani varten. Suunnistin suureen englanninkieliseen kirjakauppaan amerikkalaisen yliopiston vieressa. Valikoima oli hyva ja olisin voinut ostaa vaikka mita hauskaa sielta. Paatin kuitenkin pysya budjetissa, joten mukaan tarttui kuuluisin egyptilainen kirja, The Yacoubian Building. Loistava kirja ollut kylla tahan mennessa, avaa hieman Egyptia ja eurooppalaista keskustaa. Jos ei jaksa lukea niin leffankin voi katsastaa, loytyy ainakin Kannelmaen Filmtownista. 😉

Keskustan glamourin paivat ovat takana. Rakennukset on vallankumouksen (1952) jalkeen jatetty hunginnolle ja julkisivut kaipaavat kipeasti kunnostusta. Pienet huoneet, joita ennen kaytettiin varastoina, majoittavat nyt kokonaisia perheita. Ennen vallankumousta Kairon asukkaista jopa 5 prosenttia oli ulkomaalaisia ja Talaat Harbin varrelta sijaitsevista ostoskeskuksista loytyi ylellisyystarvikkeita ympari maailmaa. Kadunvarsien historialliset baarit ja klubit ovat nyt jo unohtuneet, vaikka muutamat paikat sinnittelevatkin viela.  En tieda minkalaiset olot olivat koyhilla kairolaisilla tuohon aikaan, mutta epailen etteivat ne ole paljon paremmat tana paivana.

Yksi merkki menneisyydesta ovat 1900-luvun alkupuolella avatut ja yha toimivat elokuvateatterit, isoimpina Metro, Miami ja Odeon. Linkkia painamalla voi nahda milta kahden ensimmaisen julkisivut nayttivat ennen, nyt ne ovat harmaita ja ruostuneita. Paatin kayda katsomassa Harry Potterin Odeonissa, lahinna siita syysta etta se oli yksi ainoita englanninkielisia elokuvia. Paikallinen elokuvateollisuus on voimissaan ja kotimaiset elokuvat keraavat suurimmat yleisot. Kun kaksi muuta salia olivat taynna, Potter-salissa oli ehka kymmenen henkea. Leffa oli hyva.

Miksi kirjoitan nain paljon jostain vanhoista polyisista rakennuksista? Eurooppalainen arkkitehtuuri Euroopan ulkopuolella kiinnostaa minua ja mielestani nama muinaisjaanteet ovat kiinnostava merkki ajasta, jota ei enaa ole. En tieda mika meininki on Geziran-saarella jossa asuu nykyaan paljon ulkomaalaisia. Pitaisi varmaan kayda siella.

Toissapaivana taalla oli vaalit, mutta harva ajattelee etta ne muuttaisivat mitaan. Juttelin Waelin kanssa asiasta ja kuulemma ehdokkaat ostavat ihmisten aania sadalla punnalla. Han kysyi viela minulta onko se oikein, yliopistokoulutuksen saanut mies! Puhuin tanaan viela toisen paikallisen kanssa, joka ilmaisi tyytymattomyytensa korruptoitunutta hallintoa kohtaan. Hanen korkeasti koulutetut lapsensakin ovat karanneet ulkomaille. Egyptin tulevaisuus ei nayta hyvalta, tyytymattomyys nykyiseen tilanteeseen ja suuret tuloerot ajavat ihmiset kohti aariliikkeita. Uutisten mukaan eri puolella maata on ollut vakivaltaisia mielenosoituksia ja valtaapitavan puolueen ylivoimainen voitto pistaa miettimaan vaalien rehellisyytta.

Mutta valoisempiin asioihin. Tanaan kavin tutustumassa pohjoiseen islamilaiseen Kairoon, joka kylla voitti etelaisen niin tunnelmassa kuin kauneudessaankin. Useat moskeijat, madrasat ja vanhat keskiaikaiset rakennukset tarjosivat paljon nahtavaa. Kiertelin koko paivan aluetta ja silti minulta jai paljon nakematta. Jos haluaa nahda nimenomaan islamilaista arkkitehtuuria, islamilainen Kairo saattaa olla maailman paras paikka rakennusten bongailuun. Turisteja oli vain muutamia ryhmia (mita vahan ihmettelen) ja hekin keskittyivat vain pieneen basaariin. Kuvat kertovat tuhat sanaa, joten tassa kasa kuvia paivastani. Huomenna illalla junani lahtee kohti Etela-Egyptia, seuraava paivitykseni on siis todennakoisesti Aswanista.