Viimeinen paiva

Shalom, salaam aleykum, rauha kanssasi ja hyvaa huomenta.

Edellinen teksti ei ollut kovin hyva, yksinkertaisesti siita syysta etta minulla oli kiire sita kirjoittaessa (lisailin ja korjailin sita asken). Minut oli kutsutta hostellissa jonkun tyontekijan syntymapaivajuhliin keittioon. Vaikka puitteet eivat olleet mitenkaan ihmeelliset, oli juhlissa hyva meininki. Tarjolla oli skottilaista viskia, kakkua, pahkinoita, olutta ja myohemmin lisaa alkoholia ihmisten rampatessa kaupassa. En ihan paassyt sisaan juhlintaan, tunnelma oli heti alussa jo todella riehakas ja israelilaiset suoria kysymyksissaan (ja toiminnassaan). Yleensa Suomessa pitaa juoda reilusti alkoholia ennenkuin paastaan samankaltaiseen tilaan. Nautin silti illasta ja erityisesti kahden espanjalaisen homomiehen tempauksia oli hauska katsella.

Seuraavana paivana palasin Jaffaan enka taalla ole tehnyt oikeastaan mitaan ihmeellista, kunhan hengaillut hostellissa. Olen taas taalla keskustellut mielenkiintoisten ihmisten kanssa, kuten tanskalaisen juutalaisuuteen kaantyvan miehen kanssa. Aika tiukkoja saantoja hanelle asetetaan ennen kuin hanet voidaan laskea oikeaksi juutalaiseksi. Israelissa tyoskentely muissa kuin kansainvalisissa yhtioissa (tai kauppojen kassoilla sapattina) on hankalaa ei-juutalaisille tai arabeille. Tuli myos jutusteltua kahden uusiseelantilaisen Bahai-uskontoa (tulikohan oikein) harjoittavan tyton kanssa. En harmittavasti kysynyt heilta enempaa uskonnostaan, aika erikoiselta vaikuttaa. Lisaksi taalla on suomalainen Kirsi, jonka tapasin jo aikaisemmin viikolla. Han on tullut israeliin harjoittelemaan nykytanssia, ilmeisesti maan nykytanssin taso on todella korkea.

Myos israelilaisten mielenlaatu on auennut minulle yha enemman. Jostain syysta keskustelu taalla karkaa aina jossain vaiheessa maan ihmisiin. Israelilaiset ovat oman kokemukseni ja muiden puheiden mukaan sisaanpain lampenevia, suoria, kateellisia ja hieman ehka turhan ylpeitakin. Mutta kun heihin saa kontaktin, ovat he todella ratkiriemukasta ja mukavaa seuraa (ainakin suuren osan ajasta). Mita muualla maailmassa tai Euroopassa koetaan toykeydeksi, on se Israelissa vain suoraa puhetta. Israelilaiset eivat ota sanaa ”ei” vastaukseksi, vaan taistelevat kunnes saavat haluamansa (vahan samaan tapaan kuin koko valtio). Tama on tietysti rankkaa yleistysta, mutta patee suurimpaan osaan ihmisista.

En viela osaa sanoa milta paluu minusta oikeasti tuntuu, ihan samanlainen fiilis on ollut tanaan kuin muinakin paivina. Seuraavassa kirjoituksessani olen jo kotona, kirjoittelen silloin jotain yhteenvetoa. Lupaan etta se tulee nopeammin kuin edellisen reissun. ;).