Kuressaari vaikutti heti ensitapaamisella sympaattiselta paikalta. Lähes kaikki löytyy yhden pääkadun varrelta, joka keskustaa kohden muuttuu koko ajan hitaammaksi autoileville, kunnes aivan ytimessä pienet aukiot yhdistyvät väylään hieman shared space -tyylisesti. Suihkulähteet sylkevät vettä ilmaan ja ihmiset oleskelevat kadunvarren terasseilla.
Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika tutustua kaupunkiin paremmin. Paikan suurin nähtävyys on vanha piispanlinna, johon aiemmin mainittu katu päättyy. Rakennus olikin valtava ja kulkuväyliä ja kerroksia oli ajoittain niin paljon että suuntavaisto katosi täysin. Kuumottavimmat keskiaikaiset portaat olivat kapeita, jyrkkiä ja pahimmassa tapauksessa vielä spiraalinmuotoisia. Pitkä kapuamisen ja kiertelyn jälkeen saavutimme korkeimman tornin huipun (seitsemäs kerros), jonka kahvilassa vierähti tovi. Takas alaspäin kulkiessa löysimme vielä ovet linnan ulkovarustuksille. Ehdottomasti ehdottomasti käymisen arvoinen, tännekin kelpasi museokortti!
Illemmalla kiertelimme vielä Kuressaaren puistoja ja kävimme syömässä, mutta ajatukset olivat jo huomisessa. Heräisimme aamulla aikaisin, jotta ehtisimme (ainakin kesäkuussa) vain kolme kertaa päivässä kulkevaan Saarenmaa – Hiidenmaa lauttaan. Tämä osoittautuikin aika hyväksi tavaksi, sillä aamulla polkiessa ilma tuntuu vielä mukavan viileältä ja jo puolen päivän aikoihin tuntee saavuttaneensa jotain. Ehdimme hyvin lauttarantaan, jossa vastaan tuli uusiseelantilaisia polkijoita sekä aikaisemmin bongaamamme saksalainen. He jatkoivatkin Hiidenmaan puolella matkaa yhdessä, kun me jäimme etsimään ruokaa.
Hiidenmaassa oli paljon samaa kuin Saarenmaassa, mutta maisemat olivat ainakin reitillämme kauniimmat ja tiet hiljaisempia. Olimme päättäneet yöpyä Kassarin kylän läheiselle niemellä, jota kurottaa pitkälle mereen ja jonka rantoja reunustavat vaikuttavat tiheät katajikot. Reitti niemelle jää todennäköisesti mieleemme koko pätkän kauneimpana. Valtavat avoimet laidunalueet aukeavat meren puolelle, tasaisen tien mutkitellessa kohti pieniä kyliä. Paikalla oli myös yllättävän laadukkaat palvelut (kylttien mukaan osin EU-rahalla rakennetut) eli vierasvenesatamia ja pieni puoti. Niemen maisemia oli avattu ja laiduntava karja tallusti rantavedessä. Telttailupaikkakin oli upouusi ja erittäin hyvä: ei ainuttakaan hyttystä!
Virkeänä heräsimme jälleen uuteen päivään ja lauttaan kohti mannerta. Matka oli tänään hyvin lyhyt (30 km), sillä halusimme viettää Haapsalussa hieman pidemmän aikaa. Hiidenmaa jätti terveisensä vielä viimeiselle suoralla tiellä, jossain näin matkan ensimmäisen villisian ylittävän asfalttia. Onneksi ei ollut koko perhettä mukana.
Manteteen puolella kiidimme vanhaa rautatielinjaa pitkin kohti kaupunkia. Kyseinen ratapätkä oli purettu aikoja sitten, puoliväliin Tallinnaa asti. Nykyään ratapohja toimii soraisena pyöräväylänä, oli mukavaa ajeltavaa. Haapsalu aukesi edessämme ja saavuimme veturien täyttämään rautatiemuseon pihaan. Haapsalun tekemiset jatkuvat seuraavassa kirjoituksessa, teknologian ja akkujen pettäessä tältä erää.