Lähtö Tartosta oli itselle hieman kaihoisa, sillä mielelläni olisin viettänyt vielä pidemmän aikaa tuossa Viron Ateenassa. Maaseudulle oli kuitenkin suunnattava, jos teki mieli saavuttaa seuraavan määränpään eli Viljandin.
Maantie ei ollut tälläkään kertaa niin vilkas kuin pelkäsin, mutta silti se tarkotti ajamista peräkanaa ja keskustelun tyrehtymistä. Päivä ei ollut lämpimin ja vastatuuli oli melko kova ainakin alkumatkasta, mutta teimme hyvää työtä kilometreistä. Maiseman muuttuessa kumpuilevammaksi ja viljeltyjen peltojen määrän lisääntyessä huomasimme tulevamme itäisen Viron jälkeen vauraammille maille. Tai sitten täällä on vain parempaa peltoalaa. Joka tapauksessa mäkiä oli enemmän kuin kenties koko aikaisemman reissun aikana, mutta jalkamme olivat jo tottuneet polkemiseen niin hyvin ettei niistä ongelmia aiheutunut. Eräs erityisen jyrkkä kyllä pakotti taluttamaan hetkisen, kun alimmalla vaihteella ketjuni ei enää pysy rattaissa, yksi asia lisää korjattavaksi kotona.
Kiersimme Vortsujärven pohjoispuolta, tummia sadepilviä taivaalla huolestuneina katsellen. Tuuli teki matkasta melko viileää ja sade ei ainakaan tulisi lämmittämään. Jouduimmekin lopulta muutaman kuuron alle, mutta onneksi Virossa bussipysäkit ovat usein katettuja ja tarpeeksi isoja pyörillekin. Seurana meillä oli usein jonkun take-away kuppi tai puolalainen (tyhjä) vodkapullo.
Viljandi avautui lopulta eteemme ja korkealla mäellä sijaitseva vanha kaupunki kyllä yllätti. Aitoja mukulakiviä ja jyrkkiä katuja pitkin pyörää sai työntää kunnolla ylös, kunnes saavuimme majapaikkaamme aivan keskustan kupeeseen, vanhan puutaloalueen keskelle. Paikallinen babushka tuli haastelemaan juttua, mutta kielimuurin vuoksi emme paljoa ymmärtäneet mamman sanomisista. Olisi kannattanut englannin sijaan virkata ihan suomea, niin ehkä muutama sana olisi tarttunut korvaan, kun hän selvästi osasi viroa ja venäjää.
Pitkälle alkuiltaan edennään päivän jälkeen nautimme nopean illallisen armenialaisessa ravintolassa, jonka grilliliha ja paistetut vihannekset maistuivat erinomaisesti. Kiertelimme jonkin verran ympäri kaupunkia ja käväisimme vanhalla linnavuorella, josta on jäljellä lähinnä rauniot sekä korkeat maavallit. Aikoinaan paikka on selvästi ollut vauraampi kuin suurin osa suomalaisista keskiaikaisista pitäjistä, mutta nyt vain 18 000 asukkaan kaupunki on vain varjo vanhojen raunioiden ympärillä. Musiikki ja musiikkifestivaalit vetävät kuitenkin kesäisin ihmisiä ympäri maailmaa hetkeksi paikalle, laulamaan lauluja linnan kaatuneiden muurien keskelle.
