Pätkä Alatskivestä Tarttoon oli erittäin tylsä ja vastatuuli valitettavasti hidasta sen polkemista merkittävästi. Nopeasti Tarttoon saavuttuamme unohdimme kuitenkin koko osuuden kun sää muuttui aurinkoiseksi ja ensimmäinen lepopäivämme olisi edessä.
Luvassa olisi paljon nukkumista, syömistä sekä museoissa vierailua. Tartto on myös tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten nähtävää riittäisi enemmän kuin ehtisimme parissakaan päivässä näkemään. Aloitimme kuitenkin suoraan Viron kansallismuseosta, joka on melko tuore rakennus vanhan lentotukikohdan alueella. Kolme näyttelyä ja muotinäytös tarjoilivat aivoille ruokaa, ne olivat lähes surkastuneet maantieden monotonisen ympäristön äärellä. En tarkoituksella valitse niitä reiteikseni, mutta joskus se on ainoa järkevä yhteys kahden paikan välillä ja joskus haluamme kulkea vain hieman nopeammin. Toivottavasti loppumatkasta ehdimme taas pienemmille teille.
Olin käynyt Tartossa kerran aiemmin, mutta nopea syyskuinen yhden yön visiitti ei oikeastaan riittänyt edes perusasioiden omaksumiseen. Nyt nukumme kaksi yötä Karlovan kaupunginosassa, joka on muutaman kilometrin päässä vanhasta keskustasta etelään. Paikka tunnetaan kauniista puu- ja art nouveau -rakennuksistaan ja pientä boheemia värinää on myös ilmassa.
Yön ja palautumisen jälkeen vilkaisimme mielenkiintoisimmat museot: tähtitornin (jossa Struven ketjulle nimensa antanut tähtitietelijä vaikutti), yliopiston museon, yliopiston taidemuseon sekä kasvitieteellisen puutarhan. Varsinkin yliopiston museo osin raunioituneessa Tuomiokirkossa oli erityisen vaikuttava. Seitsemänkerroksisessa tornissa oli hieman enemmön Tylypahka-meininkiä kuin meidän empire-tyylisessä Helsingin yliopistossamme. Toomea-mäki oli muutenkin ympäristönä kaunis ja opiskelijoiden vaikutus näkyi ja kuului. Muuten aika kului kierrelessä kaupungin nättejä katuja ja tuli sitä käytyä yhdessä tourist trapissakin eli vanhassa ruutikellarissa oluella. Nyt low-seasonina palvelu kyllä oli hyvää ja nopeaa.
Huomenna lähdemme kohti Viljandia, toivottavasti palautuneina! Blogi on reissun kanssa synkassa, mutta on melkoisen haastavaa jaksaa näpytellä kuulumisia fyysisen suorituksen perään. Ei kannata siis peljästyä, jos taas hetkeen meistä ei kuulukaan täällä mitään, luultavasti voivottelemme teltassamme takapuolemme tai jalkojemme tilaa.
