Kerrankin nukuin teltassa erinomaisesti! Keho on täynnä energiaa! Kuumuus ei haittaa! Siltä tuntui tuona aamuna. Lähtö oli itikkaisesta leiripaikasta nopea, aamupuurot naamaan ja liikkeelle. Olin koko reittiä suunnitellessani katsonut kätevän metsäautotien rantaa pitkin, joka säästäisi matkaamme ainakin yli 10 kilometriä. Reitti ei ollut kuitenkaan aluksi niin helppo kuin kuvittelin. Upottavaa hiekkaa riitti ja pian vedinkin lipat niin että nirhasin sormeni auki. Sen jälkeen olin varovaisempi hiekan kanssa ja kaikeksi onneksi tie muuttui pian karikepäällysteisemmäksi.
Väylä tuntui jatkuvan ikuisuuden ja kuuden kilometrin matkaan käytimme luvattoman paljon aikaa ja voimavaroja. Kun asfaltti lopulta osui renkaisiimme, huusimme onnesta ja pyöräily tuntui yhtäkkiä kuin liitämiseltä. Kaartelimme mutkaista rantietä Toolsen linnoitukselle, tai sen raunioille. Lähes rannalla sijainnut linna oli saksalais-roomalaisen keisarikunnan pohjoisin linnoitus ja vieressä toimi kievari noin kolmisensataa vuotta aina toiseen maailmansotaan saakka. Itse linnan venäläiset räjäyttivät paikallisissa sodissa jo 1600-luvulla. Nyt ”merirosvolinnana” tunnettu rakennelma on aika keskellä maaseutua.
Polkaisimme seuraavaan kaupunkiin, joka vaikutti masentavimmalta tähänastisista. Kunda on todennäköisesti perustettu kosken ja sen tuottaman vesivoiman ympärille ja nykyäänkin teollisuus vaikuttaa olevan merkittävä elinkeino alueella. Kuitenkin teiden varsilla oli useita hylättyjä rakennuksi ja aika tuntui melko pysähtyneeltä. Tai ehkä se oli jälleen keskipäivän kuumuus.
Ruoka oli todella edullista Suomen mittapuulla, Kiovan kana ranskalaisineen maksoi alle kuusi euroa. Muuta positiivista Kundasta ei hirveästi jäänytkään mieleen.
Loppumatka meni suhteellisen nopeasti, hirveästi ei jäänyt muistijälkeä reitistä lukuunottamatta muutamaa tietyömaata ja tuulivoimaloita. Päätimme hieman oikaista suunnitellulta reitiltä ja kuljimme viimeiset 10 kilometriä Tallinna-Narva maantien pientaretta. Olin ennalta pelännyt virolaisia maanteitä, mutta tämä ei ollut pahimmasta päästä: piennarta oli reippaasti ja rekkojakaan ei enää juuri kulkenut. Ilta oli jo melko pitkällä ja halusimme päästä (tällä kertaa) maksulliselle leirintäalueelle reilusti vielä valoisaan aikaan.
Sakan huvilan alueella telttailu oli kallista (10 euroa per henki) ja paikka vaikutti olevan suunnattu varakkaammelle väelle. Suomalaisia ainakin oli bussilasteittain paikalla. Kiinnostavan paikasta teki hyvin korkea kieleke aivan merenrannan vieressä. Upean auringonlaskun pilasi ainoastaan hyttysten ininä korvissa. Kielekkeen laidalla on myös neuvostaikainen rajavartioiden torni, joka öisin valaisi 10 kilometrin levyisen alueen valtavalla projektorilla. Olikohan salakuljetus niin iso uhka täällä suunnalla, että moisiin toimiin ryhdyttiin, vai oliko kyse tyypillisestä neuvostotavasta?
Leirintäalueen suihkusta kannatti maksaa, se kelpasi hyvin varsinkin Saralle.