Itä-Helsingin kartanokierros

Alkusanat

Alla olevat muistiinpanot Herttoniemen kartanoon asti ovat allekirjoittaneet laatimia. Ne on tarkoitettu alun perin vain omaan käyttööni, joten ihan kaikkea ei välttämättä ole kirjoitettu niin, että ne aukeaisivat muille. Loppujen kartanoiden esittelyistä vastasi taisteluparini, jonka muistiinpanoja minulle ei ole. Olen kuitenkin vinkannut näistä kartanoista joitakin aiheita, joista voisi niiden yhteydessä kertoa tai keskustella. Erinomainen tietolähde Helsingin kartanoiden historiasta on myös Ranja Hautamäen (2016) väitöskirja.

–

• Tyypillisessä kartanotilassa viljapellon yli johtava puukuja, jonka päätteenä puiston reunustama päärakennus ja sivurakennukset -> 1800-luvulla niin Helsingin seudulla kuin maaseudulla
• Yhteensä jäljellä 27 kartanoympäristöä, joista tutustumme nyt noin kymmeneen
• Pieniä, vaatimattomia ja nuoria moniin muihin kartanoihin verrattuna, mutta melko hyvin säilyneitä kaupunkirakenteessa -> 1950-70 lukujen purkua lukuun ottamatta. Omistus vaihteli usein, ei suursukuja jotka olisivat hallinnoineet tilaa satoja vuosia.
• 1700-luku ei kohdellut hyvin, isoviha, hattujen sota, pikkuviha jättivät tilat hylätyiksi pitkäksi aikaa
• Kaupunki omistaa suuren osan rakennuksista ja maista -> julkista virkistysaluetta -> melko ainutlaatuista Suomessa. Turussa kaupungin liepeillä yksityisiä kartanoita, ja Tampereella säilynyt vähän yksityiskäytössä
• Kartanomaisemassa usein maisemapuisto, hyötykasvitarha, asuinpiha, talouspiha, puukuja sekä ympäröivät pellot. Usein veden äärellä tai maanteiden risteyksessä (liikenteellisesti hyvällä paikalla).
• Pilkottu huvilatonteiksi, huvilayhteiskunniksi, esikaupungeiksi, lähiöiksi, täydennysrakentamiseen yms.
• Mikä on kartano: rälssisäterit ja ratsuvelvolliset säterit, virkatalot sekä säätyläisomistuksessa olleet suurtilat. Ei juridista asemaa vaan sosiaalinen ja taloudellinen olomuoto. Kartano saattoi myös menettää etuoikeutensa.
  

• • Rälssi tarkoittaa etuoikeuksia (eli verovapautta) ylhäisölle ja kirkonmiehille -> vanha nimi aatelistolle
  • Säteri eli aatelin asumiskartano. Usein kartanoksi mielletty suurtila. Varsinainen historiallinen kartano
  • Rälssisäteri oli alun perin maaverovapauden ratsupalvelua vastaan saanut tila  -> kruunun ei tarvinnut maksaa vaan maata palkkana ja kannusteena. Jos rahavaikeuksia niin aseman menetys. 1600-luvulla muuttui, vapaus kaikista veroista mutta ei ratsumiestä. Velvollisuus rakentaa ja ylläpitää säteriä, oikeus tuomita, sakottaa, kerätä veroa maalta, rakentaa kappeli ja asettaa omat kirkonmiehet
  • Kaarle XI (s. 1660) ruotujakolaitos määritti rusthollit eli ratsutilat jatkossa, maakunnittain sovittiin osallistuvat tilat.
  • Talonpoikien ”eliitti” ympäri maata, mutta uusia sätereitä ei saanut perustaa. Vain aateliset saivat omistaa rälssisäterin -> verovapaus usein sidottu maahan, ei henkilöön. Suomessa 1798 muille kun aatelisille oikeus osittain ostaa rälssisätereitä ja 1800-luvun lopulla kaikille. Maavero pois vasta 1924. Suomessa ei maaorjuutta (maanomistajuuteen kuuluivat myös sen ihmisten ”omistaminen”) ja eurooppalaisen feodalismin sijaan aatelisto omisti maan itse -> ei kuninkaan sijainen
  • Kolmea eri maata: kruununmaata, rälssimaata ja veromaata
    

• Sijainti rantapeltojen ja niittyjen takana, hieman kaukana merestä. Tila kahden mäen päällä
• Backmansin rustholli sai isojaossa 371 hehtaaria maata -> kartanon maat
• Ensimmäiset osat 1800-luvun alussa, arkkitehti Waldemar Aspelin suunnittelema päärakennuksen laajennus 1897
• Talousrakennukset selvästi erillään, tyypillistä mutta melko kaukana tässä kohteessa, säilyneet heikosti. Kertoivat hyvin hoidetusta tilasta ja varallisuudesta, joten melko edustavia. Pehtorintupa, tallit, työväentalot, siilot, riihet, ladot, navetat. Kaikkialla ei Helsingissä viljelty.
• Päärakennus uudistettiin 1800-luvun lopulla, ottaen vaikutteita huvilakulttuurista -> muodikas torni
• 1800-luvulla varakkaiden virkamiesten kesäkäytössä, mutta myös maatilana
• Omavarainen, ylijäämä myyntiin. Töissä noin 70-80 henkeä, puolet lapsia, sata lehmää ja tallissa kymmeniä työhevosia
• 1930-luvulla konkurssikypsältä kuolinpesältä Lohjan Kalkkitehtaan omistukseen, valmisti kalkkihiekkatiiliä hiekkakankaista
• Kauppapuutarhatoimintaa ja hyötykasveja (laajat hedelmätarhat)
• 1945 maanhankintalaki -> 100 hehtaarista luovutettava 45 % ja yli 800 hehtaarin alasta 80 % siirtolaisten käyttöön -> kartanoiden asema ja tulot heikkenivät. Nordsjön kartanon omistanut Lohjan kalkkitehdas luovutti 100 hehtaaria. Esimerkiksi Paloheinä, Tapaninvainio, Vartiokylä syntyivät
• Helsingin kaupungin haltuun 1965 kun osti Lohjan Kalkkitehtaan omistaman kartanon laajan maa-alueen, Vuosaari alueliitoksella Helsinkiin 1966 ja kartanon lähiympäristö 1980. Kartano asuinkäytössä 70-luvun alkuun asti, ensin maatilan päärakennuksena ja sitten tehtaan työntekijöiden asuinpaikkana
• 1960-luvulla tilan kokonaismiljöö arvioitiin rappeutumisen vuoksi menetetyksi – tilalle 2000 asuntoa
• 1970 kaavassa virkistysalueeksi
• 1980-luvun lopulla sataman suunnittelu, jätevedenpuhdistamon paikalle golf-kenttä. Uusi Vuotie kartanon viereen. Päihdehuollon käytössä 1984 – 1997.
• 1990-luvulla paljon kunnostustoimia kartanopuistoissa, vuosittain kunnostetaan 1-3 puistoa ja noin 6 % budjetista vuosittain kartanomiljöiden kehittämiseen
• Kunnostus 2000-luvun alussa
• Päiväkoti vuoteen 2014 asti, myynnissä 

• Ei varsinainen aateliston kartano, nimitys tulee 1800-luvun puolivälistä kun ratsutila eli rusthollari muutettiin kesänviettopaikaksi
• Ensimmäinen maininta 1500-luvun puolivälistä, alueella suuri telakka (209 kirvesmiestä ja 4 seppää). Kaarle-herttuan ja Sigismundin välisissä kiistoissa Sigismund yritti rakentaa laivastoa -> tehtiin täällä, mutta miehistö kapinoi hetken purjehduksen jälkeen
• Rassbölen ratsutilasta säteritila 1600-luvulla, mutta toiminta hiipui
• Vaihteli verotilasta ratsutilaksi monia kertoja
• 1700-luvulla Viaporin rakennustöiden yhteydessä kartanon maille tiiliruukki
• Carl Magnus Jägerholmille 1761, omisti aiemmin jo Puotilan kartanon vastarannalla. Isojaon yhteydessä sai haltuunsa Vartiokylänlahden ranta-alueet. Sarkajako korvattiin yhtenäisillä alueille -> kylät hajaantuivat maaseudulle
• 1779 apteekkari Wilhelm Elgille joka kehitti maanviljelystä. Aikaisemmin tiloilla ei paljoa mielenkiintoa viljelyä kohtaan, mutta väestönkasvu teki siitä tuottoisaa. Poika hallinnoi vuoteen 1843 jolloin perikunta myi tila huutokaupassa
• Luutnantti Melan osti tilat ja myi Puotilan eteenpäin. Piti Rastilan ja rakennutti kartanon uuden päärakennuksen 1800 luvun puolivälistä, lisäksi punainen vilja-aitta ja pehtoorin talo
• Konsuli Sergejeff osti Rastilan 1861, perusti tiiliruukin ja rakensi pienen rautatien rantaan. Konkurssiin kolmessa vuodessa ja myi ensin kapteeni Wireniukselle, joka kuoli pian ja edelleen senaatinkanslisti Janssonille. Omistus vaihto useita kertoja tähän aikaan.
• Tuomari Walter Ahlqvist osti tilan 1912, vuokrasi agronomi Gunnar Colerukselle vuonna 1922 ja hoiti kuolemaansa 1935. Kesäasuntona ja pensionaattina eli täyshoitola tai pieni hotelli.
• 40-luvun lopussa rintamamiestontteja lohkottiin pohjoiseen ja koilliseen
• 1951 Ahlqvistin perikunta myi maat Helsingin kaupungille, heti alusta ulkoilu- ja telttailualueeksi. Ulkoilumaja ja nyt kahvila. Vapaa-ajan lisääntyminen ja autojen tulo lisäsivät retkeilyn suosiota -> leirintäalueiden yöpymisten määrä kymmenkertaistui 1960 -> 1973
• Vuosaaren asuntosäästäjät rakennutti Vuosaaren sillan 1966, ainoa yksityinen silta koko maassa ja aikanaan kuulemma Pohjoismaiden pisin, kaupunki lunasti itselleen myöhemmin
• Puisto odottaa kunnostusta, puutarhasommitelma kadonnut maisemasta täysin
• Alisteinen leirintäalueelle ja sen toiminnoille

• Kartanon päärakennus ja sitä kehystävät siipirakennukset muodostivat symmetrisen asuinpihan. Asuinpihan vieressä oli talouspiha ja kortteleihin jaettu hyötypuutarha sekä metsäkukkulalle perustettu maisemapuisto. Päärakennuksen asemaa korostettiin pitkällä puukujalla, merenrantaan laskeutuva rinne. Asemaa korostettiin aksiaalisilla väylillä ja geometrisesti säännöllisillä muodoilla jos maasto salli. Rannassa laituri ja uimahuone. Säästynyt pehtoorin pytinki vain toisella puolella, toinen puoli ja kaikki asiakirjat paloivat ensimmäisen maailmansodan aikoihin
• Talonpoikaistilojen yhdistäminen 1700-luvun puolivälissä. 
• C.O. Cronstedt syntyi Puotilan kartanossa vuonna 1756. Myöhemmin vara-amiraali kunnostautui Suomen sodassa (Ruotsinsalmen II. Taistelu) ja oli Suomenlinnan viimeinen ruotsinkielinen komentaja. Antautui 6000 vs 2000 asemassa venäläisille taistelematta, upseeristoa lahjottiin, osa halusi irtautua Ruotsista ja kenties onnenonkija. Huhutaan että kirjoitti antautumissopimuksen täällä. Kuoli Herttoniemen kartanossa 1820.
• Sama apteekkari Wilhelm Elg kuin Rastilassa kehitti maataloustoimintaa ja rakensi nykyiset rakennukset, paljon karjaa. Pojan hallussa 1800-luvun puoliväliin asti.
• Kesähuvilana 1800-luvulla. Useita omistajia jälleen, tunnetuimpana ehkä Leo Mechelin, joka ensimmäisenä Suomessa toi Amerikasta hevoskäyttöisen niittokoneen.
• Kartano siirtyi keinottelijoille ja maayhtiöille, (Botby Gods Aktiebolag 1917) jotka myivät tontteja.
• Helsingin kaupunki osti maat 1927 ja kartanon 1935. Alun perin tarjottiin jo 1924, mutta kaupunki oli kiinnostunut enemmän Viikin Latokartanosta teollisuutta varten, mutta sai lopulta vain Viikinmäen ja muu meni valtion maatalouskorkeakoulun käyttöön.
• Rintamamiestaloalue pakkolunastuksen yhteydessä 40-luvulla
• Kansakoulu 40-luvulla, häädettyjen asuntola 50-luvulla, kaavailtiin alkoholistien parantolaksi 60-luvulla. Asukkaat vastustivat ja ehdotettiin purkua (kiinteistölautakunnassa purkupäätös voitti 6-2). Ravintolayrittäjä kuitenkin vuokrasi ja kunnosti huonokuntoisen kartanon omalla rahallaan 1970.
• Puotilan lähiön 1959 valmistuneessa asemakaavassa puukuja pääakseliksi ja kartano sai hallitsevan aseman maamerkkinä. Koivut kuitenkin vaihdettiin lehmuksiin. Viljamakasiini kappeliksi. Maisemapuisto säilyi viheralueena ja pellot viljelyksessä 70-luvulle asti. Liikenneyhteys keskustaan suunniteltiin pikaraitiotiellä
• Kaupunki myi rakennukset 2013 taholle joka halusi kehittää paikasta kulttuurikartanoa: keikkoja ja ravintolatoimintaa

Asuntosäästäjät ry

• Martti Ilveskorpi kutsui ravintola Kestikartanoon (Keskuskadulla) kaikki asuntosäästämisestä kiinnostuneet 1957
• Vuoden päästä vuosikokous Vanhalla 2400 jäsentä ja 300 miljoonaa markkaa. Asukas säästäisi puolet hinnasta ja yhdistyksen ja pankin kautta puolet.
• 1958 ensimmäinen rakentaminen Tapiolaan, muutaman vuoden päästä rakensi 1,3 miljardilla markalla
• Hinnat alle keskihintojen, hartiapankilla eli työllä pystyi maksamaan osan asunnosta
• 1964 jäseniä 17 000, 1966 asuntotuotanto koko maan tasolla jo 7 prosenttia kaikesta ja jäseniä 30k
• Ongelma: kaupunki alkoi jakaa tontteja tontteja vain tasan Hakalle (vasemmisto) ja Satolle (oikeisto). Aravalainaa ei myönnetty, demarien projekti. Tontteja ostettiin Vuosaaresta Helsingin maalaiskunnalta ja pankista otettiin normaalia lainaa. Pankki halusi syrjäyttää Ilveskorven (ei tarpeeksi bisnesmäistä toimintaa), mutta pysyi yhdistyksessä. Vuosaari viimeinen suuri ponnistus.

• Aikaisemmin mainittu Cronstedt osti Herttoniemen itselleen 1793, jolloin alkuperäinen omistaja saaristolaivamajuri Johan Olander teki toisesta jäljelle jääneestä torpasta Strömsin tilan. Kustavilaista tyyliä edustuva päärakennus 1794 -> kutsuttiin kartanoksi.
• Nykyinen ulkoasu 1910, yläkertaa korotettu ja katto muutettu mansardikatoksi.
• Kartano yksityisomistuksessa vuoteen 1952, jolloin Kulutusosuuskuntien Keskusliitolle -> osuuskauppakoulu, taimisto, laaja omenatarha. Kartano rehtorin asuntona.
• Ympäröivät alueet rakennuskunta Hakalle, aluerakentamiskohde Roihuvuoressa (yksi rakennuttaja toteuttaa koko alueen). Vanhat tietlinjat säilytettiin (kuin Puotilassa), Untuvaistentien kiviaita, rannan myötäinen puiden reunustama tie
• Kartano kaupungin haltuun 1987
• Itä-Helsingin kuvataidekoulu päärakennukseen, musiikkiopisto osuuskauppaopistoon 90-luvun alussa
• Muotopuutarhasommitelma meren puolella. Kasvit päässeet luontoon, esimerkiksi ukkomansikka ja jalava terväleppäluhdassa. Luhdassa näkyy myös kesä–heinäkuussa runsaana kukkiva keltakurjenmiekka. Vanhoja omenapuita kolmiopuiston laidalla.
• Ei talousrakennuksia jäljellä
• Tammisalon kanavan suulla 1700-luvulla krouvi (talvitie Porvooseen ja tie Laajasaloon kohtasivat siinä). Juopottelua ja tappeluita

Tammisalon kanava

• Isonvihan aikaan sotatapahtumien näyttämönä, kesäkuun neljäs 1713
• Suurta  Pohjan sotaa sodittu kymmenen vuotta, kesät taisteltiin, talvet kerättiin voimia
• Jäiden lähdön aikaan ”kilpapurjehdus” Helsinkiin Pietarista ja Karlskronasta, mukana tsaari Pietari Suuri
• Venäläiset hyökkäsivät Etelä- ja Pohjoissatamaan, ruotsalaiset perääntyivät ja tuikkasivat kaupungin tuleen etteivät elintarvikkeet päätyisi hyökkääjille
• Tuhkaksi palanut kaupunki ei kiinnostanut tsaaria, suuntasi Porvooseen maataisteluihin ja osittain pakoon Ruotsin isoja laivoja
• Venäläisten tiedustelijat löysivät uuden matalan (60 cm) väylän Helsinkiin, operaatio sytyttää Katajanokalla ankkurissa olevat ruotsalaisten rahtilaivat tuleen yön turvin -> kymmenen venettä Östersundomista. Ruotsalaisten väylät Kruunuvuorenselällä vartioimassa pääväylä (Hevossalmi ja eteläiset väylät)
• Onnistuivat tehtävässä, viisi suurta kauppalaivaa poltettu vihollisten nenän edessä vain yhdellä tappiolla
• Miksei juhlittu myöhemmin -> laivat eivät olleetkaan ruotsalaisia vaan hollantilaisia, joka oli puolueeton ja hakivat parruja Helsingistä -> emämunaus
• Myöhemmin ruotsalaiset pohtivat linnoittamista, Herttoniemen kartanon omistaja taas peri veneliikenteeltä (porvoolaiset kalajastajat Kauppatorille) tullia ja piti väylän avoinna -> ei kovin kannattavaa ja loppui
• Kasvoi umpeen ja salmesta tuli ajoittain tulviva kannas, Tammisalon tie edisti salmen täyttymistä. Cronstedt lopullisesti täytätti kanavan 1794.
• Krimin sodan aikaan englantilais-ranskalaisen laivaston piirittäessä Helsinkiä kannaksen yli liikennettä kaupunkiin
• Ensimmäinen ehdotus kanavan uudelleenavautumisesta 1947. Nimi nyt Porolahti, ehkä koska on ”uiminen siellä on kuin olisi kahvinporojen seassa” -> paskainen. Pienet vedenpuhdistamot ympäri kaupunkia korvattiin Viikin keskitetyllä ratkaisulla.
• Kanava avattiin liikenteelle taas 2001
• Lähellä oleva Laajasalon kanava avattiin 1800-luvun loppupuolella, pääasiassa höyrylaivaliikenteelle

• Herttoniemen kartano kuuluu Helsingin vanhimpiin rälssitiloihin, jo keskiajalla syntynyt. Laajimmillaan Herttoniemi, Tammisalo, Roihuvuori, Myllypuro
• Omistussuhteet peilaavat kaikkia Helsingin kartanoita: 1700-luvun alkupuolella
  porvarien hallussa, 1700-luvun puolivälissä aateliston upseerit ja 1700-luvun lopulla suurporvariston omistukseen
• Tullitarkastaja Petter Wetter lunasti 1706 kaikki alueet itselleen, ja luovutti pojalleen Abraham Wetterille.
• 1752 Viaporin linnoitustöitä johtanut Augustin Ehrensvärd osti Herttoniemen ja Kulosaaren kartanot, tiilitehtaan perustaminen
• Päätyi 1761 arkkitehti Bengt von Spångenille, perusti fajanssitehtaan
• Kartanot ja omistajat oleellisia teollistumisen käynnistämisessä: vesisahoja, rautaruukkeja, tiilitehtaita
• Spången -> englantilaistyylinen puutarha
• 1700-luvun lopussa Helsingin mahtavimmalle porvarille, suurkauppiaalle, laivanvarustajalle ja sahapatruunalle Johan Sederholmille. Ei aatelinen mutta sai kruunulta erioikeuden omistukseen (kruunu velkaantunut Sederholmille pahasti). ”Flippasi kartanotiloja”. Sederholmin talo Senaatintorin nurkalla Helsingin kantakaupungin vanhin kivitalo. Ruttiksessa hautakappeli Lönkan ja Yrjönkadun kulmassa.
• Pääty 1793 Cronstedtille. Palvelu aluksi Englannin laivastossa Amerikan vapaussodassa, Ruotsin laivastossa Välimerellä ja Ruotsinsalmen taistelussa. Viaporin antautumisen jälkeen loppuelämä syrjäänvetäytyneenä. Yhden kartanosta liikkuvan tarinan mukaan Herttoniemen salmen sanotaan pysyvän aina sulana, sillä sen pohjalla kimaltelee kulta, jonka Cronstedt “sai venäläisiltä myydessään Viaporin”. 
• Lisäsi maisemapuistoa ja kehitti barokkipuiston, kaksi Engelin suunnittelemaa huvimajaa. Kartano nykyiselle paikalleen vanhan posliinitehtaan polttimon paikalle. Ennen Laajasalon sillan kupeessa.
• Kartanopuistossa yhdistyvät geometriset piirteet ja maisematyyli, 1800-luvun alun merkittävimpiä puutarhasommitelmia Suomessa. Keskikäytävän päässä huvimaja, toinen huvimaja poikittaisen käytävän päässä. Kosteaan painanteeseen lampia, joista toinen huvimaja heijastuu. Muotopuutarhat rakennettiin leimallisesti valtaa ja varallisuutta ilmentäviksi edustuspuutarhoiksi, joiden tärkeänä tehtävänä oli toimia seuraelämän näyttämöinä. Vaativat runsaasti hoitoa.
• 1800-luvun lopussa Bergbomin suvulle, viimeinen asukas Johan Berghom
• Vuoden 1917 marraskuussa yleislakon (poliisitalo vallattiin, säätytalo vallattiin, murhia ympäri kaupunkia) aikaan seitsenhenkinen punakaartin osasto saapui takavarikoimaan aseita, ampuivat vanhan Bergbomin aamiaispöytään
• 1916 perustettu Hertonäs Gods Aktiebolag myi Herttoniemen kartanon maita, 1919 Helsingin kaupungille
• Helsinki alkoi laajemmin hankkia maita idästä (Kulosaari, Laajasalo)
  satamatoimintaa varten 20-luvulla, kartano jäi ulkopuolelle.
• 20-luvulla kartano- ja ulkoilumuseo, Bergbomin tahdon mukaisesti testamentattiin ruotsinkieliselle säätiölle (Svenska Odlingens Vänner i Helsinge) kartanomuseon perustamista varten, ”ruotsinkielinen Seurasaari”. Rakennuksia ehdittiin siirtää muutama muualta Suomesta, kunnes rahapula
• Kartanopuisto kunnostettiin 90-luvun lopussa

• Jaettu isommasta tilasta ja myöhemmin pilkkoutui entistä pienemmäksi
• Nykyinen päärakennus vuodelta 1919
• Suomen puolella jatkosodassa taistelleiden virolaisten muistolaatta seinässä (Suomen-pojat)
  
• SOK:n koulutustoimintaa, kunnes kaupunki osti 80-luvulla
• Lehmuskuja huonokuntoisen omenatarhan ja niityn välissä
• Hyvää italialaista noutopizzaa läheisestä navettarakennuksesta (Fornitaly)
• Matkailu- ja majoituskäytössä(?)

• Upea tammikuja melkein päärakennukselle asti
• Englantilainen maisemapuutarha, kontrasti Herttoniemen vanhan osan säännönmukaisuuteen (viljelykset ja viheralueet lähelle rakennuksia, avoimia maisema päärakennukselta, talousrakennus syrjään tai piiloon, huvimajat)
• Kesäkäytössä porvasristolle
• 1937 Bertel Jungilta tilattu suunnitelma huvilakaupunginosasta niemelle
• Ympäristöliike, Stansvikin kallion asemakaava uudelleen harkintaan, hyvin poikkeuksellista että jo kerran päätettyjä kaavoja pohditaan uudelleen näin nopeasti

• Merimaiseman hyödyntäminen
• Korkeiden virkamiesten virkataloja
• Maisemapuutarha: vapaamuotoisuus, maalauksellisuus, puiston merkitys
• Henrik Borgströmin perustama kartanopuisto, itäinen niemi avoimempi ja läntinen luonnontilaisempi
• Maat kaupungille testamentilla, ehtona että puisto säilyy virkistyskäytössä -> kansanpuisto 1906 (muita ajan kansanpuistoja Mustikkkamaa, Korkeasaari, Pihlajasaari, Mustasaari ja Kivinokka
• Päärakennus paloi 1958, vanhojen huviloiden kivijalkoja yhä nähtävillä
  
• 60-luvulla leirintäalueeksi, rakennuksia purettiin
• Kaksi huvilaa jäljellä, Aino Ackten huvilaa korjataan 2,5 miljoonalla eurolla, aikaisemmin käyttökiellossa huonon kunnon ja vesivahingon vuoksi

• Kehittämispaineita aikaisempina vuosina, Kivinokkaan suunniteltiin asuinrakentamista
• Ammattiliittojen kesäkoti
• Kulosaaren kaupunginosan alueet erotettiin 1900-luvun alussa kartanon maista -> huvilakaupunki
• Kaupungin omistukseen 1927, Herttoniemen satamaan varautuminen
• Aikoinaan säännönmukainen korttelipuutarha