Töölönjoki? Mitä, häh? Kyllä, Helsingin kantakaupungin laidalla virtaa edelleen pieni puron tapainen vesireitti, jonka aikoinaan hieman suurempaa uomaan pyrin parhaani mukaan kirjoituksen myötä seurailemaan. Paljon ei ole jäljellä, mutta pienellä purolla on silti paikkansa historiassa. Esoteerisen maantieteen blogissa asiaa avataan ansiokkaasti ja pyrin omassa kirjoituksessani keskittymään enemmän ”joen” pohjoisosiin ja sen ympäristöön. Lisäksi paljon karttoja ja kuvia!
Töölönjoki sai alkunsä aikoinaan Töölönjärvestä, nykyisin tasaiseksi ajetun ja jyrätyn Keski-Pasilan alueelta. Triplan sijaan paikalla lainehti träsk, joka kaikkien Internet-lähteiden kyllästymiseen asti toisteman sanoman mukaan sai alkunsa Ilmalan suoalueelta. Nykyisinhän Ilmalan ratapihalla kertyvät hulevedet ohjataan Kumpulanpuroon, tuohon pullasorsien paratiisiin. Lisää merkkejä joesta joutuu etsimään etelämpää, Alppipuiston alueelta, josta löytöretkemme alkaa. Nykyiset lammet eivät ole sattumalta paikallaan, vaan juuri tästä uoma aikoinaan vaatimattomana kulki. Eläintarhan alueen kulttuurihistoriallisen selvityksen mukaan Alppipuistossa oli myös käytössä lähde. Sen tarkemmasta sijainnista tai kuivumisesta ei ole kuitenkaan varmaa tietoa. Lähteet olivat aikoinaan arvossa puhtaan veden sekä niiden arveltujen terveysvaikutusten takia. Nykyään Alppipuiston käyttäjät joutuvat huolehtimaan nesteytyksestään ihan omin voimin, mutta siitä huolimatta puisto on kesäiltaisin usein täynnä kaupunkiluonnosta nautiskelevia ihmisiä.
”Töölön puiston n. s. keisaripaviljongin ympäristön käyttö. Suunnitellun puutarhayhdistyksen toimikunnan anomuksen, että rautatien länsipuolella olevaa Töölön puiston n. s. keisaripaviljongin ympäristöä ei luovutettaisi huvilapaikoiksi yksityisille henkilöille, kaupunginvaltuusto vuonna 1877 oli lähettänyt vuonna 1875 asetettuun valiokuntaan, joka aikaisemmin m. m. oli käsitellyt kysymystä Töölönlahden pohjoisrannan kaunistamisesta. Valiokunnan lausunnossaan esittämän ehdotuksen mukaisesti valtuusto vuonna 1878 päätti yhdistyksen paikan kaunistamista tarkoittavien toimenpiteiden helpottamiseksi myöntyä anomukseen sikäli, että mainittua aluetta ei saanut luovuttaa rakennettavaksi niin, että näköala paviljongista voi siitä häiriytyä, vaan että se oli säilytettävä yleisenä puiston osana.”
Alppipuiston historian suhteen kannattaa kääntyä Eläintarhan alueen ympäristöhistoriallisen selvityksen puoleen. Pakko kuitenkin mainita Alppilan nimen alkuperä eli ammoinen Alphyddanin rakennus, jossa toimi ravintola herrasväelle. Tuli ei kohdellut ravintolaa hyvin ja se paloi kolmannen ja viimeisen kerran 1951, jonka jälkeen paikalle ei harmittavasti uutta rakennusta enää tullut.
”… puiston pieni ravintola Alppila, joka on rakennettu erään havupuita kasvavan kukkulan rinteelle. Täältä näytetään tie ns. Alpeille, noin 43 metriä korkeille kukkuloille, joilta lavea, sangen kaunis näköala avautuu yli puiston ja lahden sekä suuren osan Helsinkiä, joka loistavana kohoaa Kaisaniemen viheriöitsevien lehtojen yli. Ei tule varsinkaan silloin laiminlyödä käydä tässä nuoressa ja puolivalmiissa, mutta hyvin sijaitsevassa Helsingin suurimmassa puistossa, jossa voipi tehdä matkoja myös vaunuissa ja ratsain”. (Rakas Helsinki)
