Saa ei Jaffassa paljon ehtinyt parantua. Oikeastaan se vain muuttui kamalammaksi. Tuuli oli todella kova, sade vain jatkui ja ukkonen iski ajoittain. Kylmakin oli. En siis hirveasti liikkunut mihinkaan hostellistani, luin vain kirjoja tai lurpsuttelin kaakaota laheisessa kahvilassa. Paatin ostaa uudet kengat, silla sandaalini eivat oikein sovellu Israelin talveen. 15 eurolla sain patevat kengat eraan papan liikkeesta.
Muutaman tylsan paivan jalkeen oli pakko keksia jotain tekemista. Paatin lahtea Jerusalemia kohti, uhmaten saata. Taytyy kylla kehua Israelin bussiverkkoa, niin kaupungeissa kuin niiden valillakin. Matka taittui noin reilussa tunnissa. Maisemat olivat ajoittain ihan hienoja, mutta jarkyttavan nakoiset tehtaat ja sahkolinjat raiskasivat muuten kaunista maisemaa.
Jerusalemissa majoitun hostelliin uuden kaupungin puolella. Paatin sama iltapaivana lahtea tutkimaan vanhaa kaupunkia kun sadekin oli muuttunut tihkuksi. Ehdin sisaan portista ja kavelin muutamia kymmenia metreja, kunnes ”patevat” kenkani sanoivat itsensa irti. Ensin toisesta irtosi pohja ja pian sama tapahtui sen parille. Voi elama… olivat varmaan jollain hemmetin erikeepperilla kiinni. Voitte kuvitella mielentilani. Lahdin kavelemaan vaivalloisesti takaisin kohti uutta kaupunkia kenkakauppaa bongaillen. Halvalla ei ilmeisesti saa hyvaa, joten kulutin nyt paivan budjettini ja ylikin uusiin laadukkaisiin bootseihin.
Tama takaisku ei kuitenkaan lannistanut minua lopullisesti, vaan paatin jatkaa vanhan kaupungin tutkimista. Kaupungin kadut ovat kapeita ja niita menee sikinsokin, joten suunnistaminen on aika hankalaa. Kiertelin ympyraa muutamia kymmenia minuutteja, kunnes sattumalta satuin Pyhan haudan kirkolle. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Jeesus ristiinnaulattiin ja haudattiin. Oikeastaan kyseessa ei ole vain yksi kirkko, kristinuskon eri haarat ovat tehneet omia rakennelmiaan ympari rakennusta. Hieman kylla epailyttaa kaikkien pyhainjaannosten aitous.. Jeesuksen haudalla tuli kuitenkin kaytya.
Koska Jerusalem on niin uskonnon pyha kaupunki, kaupungin asukkaiden joukoon mahtuu reilusti kaiken maailman horhoja. Uskonnolliset asiat otetaan taalla hieman turhan vakavasti (mielestani). Pyhan haudan kirkon papit ovat tunnettuja riitapukareita. Siksi Saladin antoi 1200-luvulla avaiemet ja ovenavaamisvastuun kahdelle muslimiperheelle, jotka hoitavat hommaa tanakin paivana. Kaikki muutoket kirkon yhteisissa tiloissa vaativat yksimielisen paatoksen, papit ovat niin kateellisia toisilleen tilasta. Vuoden 2002 kesalla koptimunkki siirsi tuolinsa varjoon ja etiopilaiset munkit tulkitsivat taman loukkaukseksi. Yksitoista joutui sairaalaan. Lisaksi kaupungissa on ”Jerusalem-syndrooman” saaneita ihmisia, jotka odottelevat Jeesuksen ylosnousemusta ja (ja puhelevat itsekseen?). Lasken myos ultraortodoksijuutalaiset tahan hulluun joukkoon.
Viereisessa (saksalaisessa) evankelilaisluterilaisessa kirkossa oli paljon kotoisampi tunnelma. Kiipesin kirkon korkeaan kellotorniin ja sain melkein sydarin huipulla. Porraskaytavan paassa ei heilunut Qasimodo, vaan parvi puluja jotka paattivat suunnata lentonsa kohti minua. Toivottavasti en saanut mitaan tauteja. Tornista oli kylla hienot nakymat.
Loppupaivana en tehnyt mitaan ihmeellista, kokkailin ruokaa (eli keitin vetta ja heitin valmisruokapussin sisallon kattilaan) ja juttelin ihmisille. On taallakin aika omituisia ihmisia (kaiki eivat ihan hyvalla tavalla), Jerusalem houkuttelee heita kuin jattimainen magneetti.
Tanaan menin itkumuurille ja temppelivuorelle, juutalaisten ja muslimien pyhille paikoille. Itkumuurille paasi aika helposti ilman mitaan kummempia tarkastuksia. Paahan piti vain laittaa se pyorea latsa, en ole ihan varma mika sen tarkoitus on. Varmaan kaljuuntuvien kallojen piilottaminen. Itkumuuri on ainoa osa joka on juutalaisten toisesta temppelista saastynyt (roomalaiset havittivat sen 100-luvulla), ja nyt he siella itkevat menetystaan. Muuri ei rakennuksena ollut mikaan ihmeellinen, mutta oli ihan mielenkiintoista seurata heiluvia rukoilevia. Nykyaan temppelin paikalla on muslimien kolmanneksi pyhin paikka, jossa uskomuksen mukaan Muhammed nousi taivaaseen. Mita enemman kuulen kertomuksia ja naen pyhia paikkoja, sita enemman alkaa koko homma epailyttamaan. Jos nyt oletetaan etta on olemassa jokin yliluonnollinen kaikkitietava ja -voipa jumala, niin epailen ettei hanta kiinnosta kenen kirkko tai moskeija on hienoin tai mihin ihmisten luomaan uskontokuntaan jokainen kuuluu.
Illemmalla halusin uutta lukemista ja minut ohjattiin pieneen tunnelmalliseen kahvilaan/kirjakauppaan. Valikoima oli hyva, mutta paikka oli amerikkalaisten valloittama. Muutenkin taalla on jostain syysta ihan torkeasti amerikan englantia vaantavia ihmisia, tieda miksi. Mutta toisaalta entisia Neuvostoliiton asukkaitakin on paljon ja Israelissa parjaakin usein englannin ja heprean ohella myos venajalla. Sain vaihdettua vanhat kirjani uusiin ilmaiseksi ja paatin ottaa paikan paalla viela kaakaon. Nam!
Huomenna suunnittelen menevani paivaretkelle Betlehemiin, voi olla aikamoinen tungos siella nyt. Kuvia ei vielakaan tule vaikka olisi, syyttakaa tietokonetta.
