Juna kulkee

Viimeinen paiva Kairossa koitti ja oli taas jokpaivaisen rutiinin. Nousen ylos, kayn likaisessa suihkussa ja vaihdan vaatteet. Unenpopperossa kuljen ulos hotellista, nappaan tuoretta leipaa tai pullaa leipomosta ja kokista kojusta. Tallustan kohti puistoa jossa nautin halvan (n. 50 snt) aamupalani ihmetelleen samalla ihmisten menoa.

Jotain muutakin oli silti tehtava, juna Aswaniin lahtisi vasta 21.30. Paatin siis kayda siella Geziran-saarella katselemassa vahan paikan meininkia. Ensimmaiseksi osuin paikallisen Taikin alueelle, jossa oli muutamia taideteoksia, patsaita ja musiikkia. Edellisina iltoina paikan paalla oli Kairon filmifestivaalien tilaisuuksia ja rypistynyt punainen matto muistutti illan tapahtumista. Harmikseni en tajunnut tulla aikaisempina iltoina paikan paalle. Zemiran etelaosa muistuttaa hieman Kaivopuistoa isoine aidattuine pihoineen ja suurlahetystoineen. Loysin ensimmaisen eurooppalaistyylisen kahvila-alueenkin, mutta kuulemma paikka on ”vain jasenille”. En tammoistakaan elitismia kylla arvosta, pitakoon kultapossukerho teensa.

Pohjoisempana oli jo keskiluokan kerrostaloja, mutta ei saarella mitaan ihmeellista nahtavaa ollut. Muutamia etnisia ravintoloita ja antiikkikauppoja seka kouluja. Paikka oli kuitenkin siita mukava etta autoliikennetta oli vahan ja kauppiaita ei nakynyt mailla halmeilla. Tosin kerran kylla tarjottiin asuntoa, mutta jatin talla kertaa tarjouksen valiin. 😛 Lounaaksi soin kusharia, ihmeellinen sekoitus pastaa, riisia, linsseja, papuja ym. Tuli pistettya hieman liikaa tulista tomaattikastiketta, naama punaisena ja hiesta markana vedin ruokaani alas. Naapuripoydan duunariaijat olivat naurun partaalla, tsemppasivat kuitenkin niin etta sain syotya loppuun. 😀

Juna-asemalla sai taas venata, ilmeisesti junat eivat missaan pain maailmaa ole ikina ajoissa. Olin ostanut muutamaa paivaa aikaisemmin makuupaikan yojunasta, en jaksanut missaan tuolissa tunteja viettaa. Luulin ostaneeni yhden hytin itselleni, mutta junassa selvisikin etta olinkin ostanut kahden hengen hytin (vai osasto, mika lie). Sain seuraa venalaisesta Igorista (ensimmainen venalainen matkailija jonka naen) joka ei puhunut ollenkaan englantia. Yritettiin keskustella kuitenkin alkeellisella venajallani ja elekielella. Lopussa puhuin vain suomea ja han venajaa, muistutti hieman Kaki-elokuvaa. 😛 Egyptilaisissa junissa ei ole mitaan samovaaria, mutta Igor sai kuitenkin hyvaa brittienglantia puhuvalta konduktoorilta kuumaa vetta teetaan varten. Sain myos osani juomasta ja moskovalaisista sokerikorpuista. Myohemmin illalla tupaan ankesi viela valkovenalainen Irina ja ukrainalainen Valeria. Igor otti kitaransa esiin ja venalaisten laulujen tulva alkoi. Aika erikoinen kokemus, Egyptin sijasta olisin voinut olla Trans-Siperian radalla (jonain paivana…). Erityisesti viimeisessa laulussa (Ljublju, Rakkaus) kyyneleet kostuttivat kaikkien silmat.

Olisin saman tien voinut jatkaa Kapkaupunkiin asti (jonain paivana…), mutta aamulla saavuimme Aswaniin. Kaupungissa on kuuma, mutta se on yllattavan siisti ja moderni. Roskia on vahemman kuin muualla Egyptissa ja liikennevaloja jopa noudatetaan. Otin suhthalvan hotellin ja varasin heti retken Abu Simbelin temppelille. Paikan paalle on hankala menna omatoimisesti (vaikkei mahdotonta), mielestani naurettavien turvallisuuskeinojen takia. Bussien pitaa kulkea saattueessa (vaikka se hajoaa heti parin kilometrin jalkeen) ja ensimmainen saattue lahtee klo 4. Sain siis herata heti ensimmaisena yona kolmen aikaan. Ihanaa.

Tahtitaivas aavikolla oli ihan hieno, samoin nopea auringonnousu. Muuta mielenkiintoista nahtavaa matkan varrella ei oikeastaan ollut. Temppeli oli hieno, mutta sanoisin etta aika ylihypetetty. Monumentit ja muut oli siirretty joskus 60-luvulla turvaan nousevan tekojarven alta nykyiseen paikkaansa tekovuorelle. Ikavan keinotekoinen maku jai paikasta. Reissuun kuului myos piipahtaminen padolle (turha rahastus) ja Philaen-saaritemppelille. Philae oli tunnelmallinen paikka osaksi ymparistonsa ja myos rauhallisuutensa takia.

Tanaan vierailin kahdella Niilin saarella. Elephantine oli naista kahdesta isompi ja mielenkiintoisempi. Paikan kaksi nuubialaiskylaa ja maalaisymparisto toimii hyvana vastapainoja Aswanin kaupungille. Pienempi Kitchenerin saari oli myos ihan hyva kohde, siella on samannimisen hepun perustama kasvitieteellinen puutarha. Paikka vain ei ole kovin rauhallinen lauantai-iltapaivana. Eksoottiset puut olivat kovassa kyydissa paikallisten lasten kasissa ja roskia oli piknikinpitajilta jaanyt enemman kuin tarpeeksi. Tosin en ehka suomalaisena ole kovin hyvassa asemassa tuomitsemaan ketaan, Helsingin puistot ovat kesaviikonloppuisin pahemmassa kunnossa.

Yksi asia nimenomaan Aswanissa kyllastyttaa: kaksoihinnoittelu. Saan taalla maksaa kaikesta ainakin tuplasti enemman kuin paikallinen, joskus jopa viisin- tai kymmenkertaisesti. Vaikka hinnat ovat silti halpoja, asiasta jaa huono maku suuhun. Tuntuu etta kokoajan kusetetaan. Lisaksi KAIKKI haluavat rahaa mita erilaisimmilla keinoilla. Jutellessa paikalliselle pitaa aina muistaa etta hanen mielessaan on raha… Huomenna lahden junalla takaisin pohjoiseen, ensimmaisena pysakkina Luxor.