Sain korttini takaisin maanantaina, jee! Tosin en voi juuri kehua pankin (Lebanese-Canadian Bank) palvelua, silla kertaakaan eivat pahoitelleet mokaansa. Kun hain korttia sanoivat vaan ”here’s your card”, heittivat sen poydalle ja palasivat takaisin paatteillensa. : Nyt ainakin tiedan mita pankkia en kayta. Paatin sittenkin tehda kierroksen etelan kaupungeissa, Saidassa ja Sourissa. Matka Saidaan ei ollut pitka (eika kallis, alle euron), mutta minibussit ottavat ja laskevat matkustajia jatkuvasti ja siina kestaa aina hetki. Myos Beirutin ruuhkat ovat joskus ihan mahdottomia ja tiella voi joutua odottelemaan kauankin. Tunnin matkan jalkeen kuitenkin saavuimme perille. Saida (vanha nimi Sidon) on suht pieni kaupunki merenrannalla, jonka suurimmat vetonaulat ovat basaari ja pieni linna. Ihan mukava paikka Libanonissa matkaileville, mutta Lahi-idan mittakaavassa ei mikaan ihmeellinen. Aika moni kirkko ja palatsi oli suljettu, mutta usein joku paikallinen hetken odottelun jalkeen haki avaimenhaltian paikalle. Ja mika parasta, linnaa lukuunottamatta kaikki nahtavyydet olivat ilmaisia.
Etelampana sijaitseva Sour (Tyros) on hieman isompi, muttei sekaan mikaan valtava. Tyressa on ihan mukava kalastajakylan meininki, ainakin sataman liepeilla. Kalamiehet huoltavat verkkojaan, kissat kyttaavat kalojen tahteita ja laineet keinuttavat pienia veneita. Paikalta loytyy myos muutamia raunioita, mutta ne eivat olleet erityisen vaikuttavia, joten jatin ne valiin. Menin hiljaiseen merenrantaravintolaan, soin hyvaa kalaa ja katselin kalastajien touhuamista auringon laskiessa Valimereen. Takaisin tullessa juttelin eraan korealaisen kanssa ja tietysti mainitsi Xylitolin kun sanoin etta olen Suomesta. 😛
Seuraavana paivana sitten menin sinne paljon puhuttuun Byblokseen. Aamulla bussissa tapasin kaksi ruotsalaista tyttoa, Hannan ja Sofian, joiden kanssa vietin sitten paivan. Kiertelimme vanhassa kaupungissa, tsekkasimme pakolliset rauniot ja soimme kuuluisassa Pepen ravintolassa. Ruoka oli hyvaa (vaikka kallista) ja paikka oli taynna paikalla kayneiden julkkisten (mm. Marlon Brando, Paul Anka) kuvia. Koska Byblos oli niin pieni ja aikaa pimean tuloon viela monia tunteja, paatimme vierailla myos Jeitan tippukiviluolissa. Palasimme bussilla hieman etelaan Jouniehin kasinokaupunkiin ja otimme taksin luolille. Kylla kannatti, silla paikka oli ihan uskomaton! Aivan kuin olisimme saapuneet vieraalle planeetalle. Alueella on kaksi luolaa, joista toisessa paasee kavelemaan ja toisessa veneillaan luolan sisassa olevassa jarvessa. Ymmarrettavasti paikasta ei saa ottaa kuvia, mutta googlailkaa jos kiinnostaa. Sanoisin etta paikka on Libanonin paras nahtavyys.
Koska mina ja ruotsalaiset tulimme niin hyvin toimeen, paatimme nahda uudelleen seuraavana paivana. Paatimme tehda paivaretken etelan Shouf-vuoristoseudulle, jossa on muutama palatsin tapainen ja luonnonpuisto. Ensin mietimme etta menisimme bussilla, mutta taksikuski teki niin hyvan tarjouksen etta palkkasimme hanet paivaksi. En nyt jaksa kerrata koko paivan tapahtumia, mutta voinen kertoa muutaman sanan luonnonpuistosta. Libanonin suurin sellainen, sijaitsee Libanonin vuoristoketjun etelaosassa. Puistossa elaa useita eri elaimia (tosin emme nahneet kuin lintuja) ja siella kasvaa myos harvinaisia setripuita. Kiipesimme ylos yhdelle korkeimmista huipuista, josta oli hienot nakymat Bekaa-laaksoon ja muualle ymparistoon. Ihan upea paikka.
Tanaan hengailen viela Beirutissa, mutta luulen etta aikani Libanonissa alkaa olla jo lopuillaan. Tietysti voisin tutkia pohjoista, mutta mitaan hirveaa hinkua minulla sinne ei ole. Muutama sekalainen huomio viela Libanonista. Kun aluksi tulin tanne, mietin kuinka ihmeessa ihmisilla on varaa hienoihin autoihin, merkkivaatteisiin ja luksusasuntoihin. Maahan on ollut suht epavakaassa tilassa viimeiset 50-vuotta. Sain kuitenkin kuulla etta libanonilaisia elaa enemman maan ulkopuolella, Euroopassa, Amerikassa, kaikkialla, kuin itse Libanonissa. Kaikilla on (yleensa hyvin toimeentulevia) sukulaisia maan rajojen ulkopuolella. Nama sukulaiset lahettavat rahaa maahan ja siita johtuu pankkien ja Western Unionin toimipisteiden paljous.
Auto on taalla tarkea menestyksen merkki. Monilla on se asenne etta joko ostetaan hieno auto tai sitten ollaan ilman. Ihmiset ottavat kymmenientuhansien dollarien lainoja ostaakseen Mersunsa ja Bemarinsa, ilmeisesti ihan tuosta vain. En voi tosin yleistaa, yllakirjoittamani asiat patevat Beirutiin ja sen ymparistoon. Muualla maassa ilmapiiri ja ymparisto voi olla ihan erilainen.
Turismin kannalta Libanon on ihan hyva kohde. Maa on sopivan pieni, lansimainen (sopii suurimmalle osalle) ja vaihtelua riittaa. Beirut on kansainvalinen metropoli, jonka kaduilla tormaa aasialaisiin kodinhoitajiin, intialaisiin merenkavijoihin, eurooppalaisiin bisnesmiehiin ja amerikkalaisiin turisteihin. Lahi-idan mittakaavassa maan nahtavyydet tai kulttuuri eivat ole mitenkaan erityisia (lukuunottamatta ehka Jeitan luolia) ja parempaa vastinetta rahoilleen saa vaikka Syyriasta.
Seuraavaksi siis suunta Jordaniaan. Mutta miten? Lentoliput ovat sen verran kalliita, etta tulee luultavasti halvemmaksi palata bussilla Syyriaan ja jatkaa sielta sitten Ammaniin. Jordania ei ainakaan viela minua hirveasti kiinnosta ja luulen etta kahlaan sen lapi suht nopeasti. Petra taytyy tietysti nahda, mutta mita muuta… Ehka Madaba, ja Wadi Rum. Ja Kuollutmeri, vaikka sen rannoilla voin vierailla myos Israelin puolelta. Saa nahda.
Kamerasta loppui juuri akku, joten kuvat tulee myohemmin. EDIT: Kuvat ei tulekaan myohemmin. Kaikkina paivina oli niin mukavaa ja reilusti tekemista ja sen vuoksi kuvaaminen jai vahemmalle. Ja ne muutamat kuvat eivat ole niin hyvia etta tanne kehtaisin pistaa. Sori.
