Myrskyn jalkeen pouta

Beirut ei jaksa hirveasti viihdyttaa kun rahaa ei mitenkaan alyttomasti ole ja kaveleminen paikasta toiseen (valimatkat ovat pitkia) on aika rasittavaa. Kyllahan taalta jonkinlainen minbussiverkosto loytyy, mutta ei siita ota selvaa. Eli mita olen taalla tehnyt? Ostin halvan kirjan ja luin sen. Vaihdoin kirjan toiseen ja luin senkin. Kavelin pitkin Ave Parieta, tahyillen merta kohti. Soin paikallista katuruokaa. Join muutaman bissen amerikkalaisten ja uusseelantilaisen kanssa. Taytyy nyt rehellisesti sanoa etta en hirveasti viihdy uuden maailman asukkaiden kanssa, eurooppalaisten kanssa juttu luistaa paljon paremmin. En sitten tieda mika siina on.

Toisena yona alkoi sataa ja ukkostaa joskus puoli kolmen aikaan yosta ja juoksimme kiwin kanssa sisalle kattomajoituksestamme. Saimme sitten valiaikaisesti nukkua sisalla. Tuolla uusseelantilaisella on suht vahva aksentti ja hauskoja tilanteita syntyy valilla. Esimerkiksi kun han sanoi ”we got beds…” kuulin ”we got bees…”. Hieman hammentavaa (ja hauskaa!). Seuraavana paivana aurinko paistoi aamusta, joten lahdin kavelemaan ympari kaupunkia etsien jotain jannittavaa. Kuitenkin pian puolipaivan aikaan sade alkoi taas ja tietysti olin jossain hevonperseessa. Illalla hotelli joutui tanskalaisten invaasion kohteeksi (jotain 20 opiskelijaa). Ihan mukavia tyyppeja olivat, mutta hirveaa mekkalaa pitivat. Omassa dormissani taas joku paatti etta klo 23.59 on hyva aika aanekkaalle keskustelulle. Paasin nukkumaan ehka joskus klo 3 aikaan.

Kaikki nama vastoinkaymiset (pienetkin) lannistivat ja aloin jo olla aika kyllastynyt koko touhuun. Luovutusfiilis iski ja aloin jo silmailla lentoja kotiin. Noh, onneksi en ehtinyt varailla mitaan. Yhtena paivana lahdin kahden ranskalaisen tyton, Julien ja Sophien, kanssa paivaretkelle Baalkekkiin ja Bekaa-laaksoon. Onnistunut paiva antoi energiaa ja innostusta touhuun ja nyt mieliala on huipussaan. Pankkikortin saan takaisin myos huomenna (maanantaina), joten paasen kuluttamaan rahaa taas normaaliin tapaan. Jee!

Libanon on aika janna maa, taalta loytyy paljon vaihtelua niin ymparistossa kuin ihmisissakin. Rannikko on lammin ja lansimaisin, vuorilla on kostea ja kylma, ja Bekaa-laaksossa asustaa taas paljon muslimeja. Beirut on ihan oma maailmansa muuhun Libanoniin verrattuna. Baalbek oli mielenkiintoinen paikka raunioineen ja kaikkineen. Siella majailee myos Hezbollah-liikkeen johto ja kadulla tultiin tyrkyttamaan Hezbollah t-paitoja. Paatin talla kertaa jattaa ostamatta. Kavin ranskalaisten kanssa myos Anjaar-nimisessa rauniokaupungissa, mutta kun on nahnyt Anin ja muita rauniokaupunkeja Syyriassa niin tama pieni Anjaar ei jaksanut innostaa. Liikenteenvalvojilla on taalla kovat piipussa ja tarkastuspisteita on muutaman kilometrin valein. Takaisin Beirutiin tultaessa bussimme pysaytettiin ja kaikkien matkustajien passit syynattiin lapi. Ja vaikka maastopukuisilla poliisilla nakeekin konetuliaseita jatkuvasti, tunnen silti oloni turvalliseksi taalla. Tanaan mietin etta tekisin paivaretken Byblokseen, mutta ajattelin sittenkin viela rentoutua Beirutissa. Sunnuntaina aika moni paikka on myos kiinni ja en halua kierrella kuolleessa kaupungissa.

Huh, tulipa sekalainen kirjoitus.