Eskapismin maantiede

Urbaania ja luontoa pyörän selästä

Menu
  • Etusivu
  • Kuka, mitä, häh?
  • Artikkelisarjat
    • Helsingin luonnonsuojelualueet
    • Pyörällä Viron ympäri 2024
    • Pyörällä Ouluun 2023
    • Lähi-itä 2010
    • Länsi-Balkan 2008
  • Ota yhteyttä
Menu

Damaskos, osa X

Päivänä 24/10/201002/07/2023 kirjoittanut Tommi

Edellisessa kirjoituksessa mainitsemani kirjat sain hankittua suht napparasti ja halvalla. Yksi kirjailija on noussut suosiooni, libanonilais-ranskalainen Amin Maaloouf. Pitanee tutustua miehen kirjoihin enemmankin. Muutama ”leffateatterikin” loytyi, mutta niiden tarjonta tuntui rajoittuvan pehmopornoon, joten jatin ne talla kertaa valiin.

Vietin sitten paivan ja toisen tutustumalla vahan pienempiin ”nahtavyyksiin”. Hejazin juna-asema oli yksi naista kohteista. Asema itsessaan on melko pieni, mutta sisalta ihan upea. Taalta lahti juna kohtii Medinaa, kuljettaen pyhiinvaeltajia ja Ottomaanien sotilaita. Nykyisin asema ei ole enaa kaytossa ja raiteidenkin tilalla on iso kuoppa. Uusi etelainen juna-asema on taas jossain hevon perseessa. Mika siina on etta kaikki joukkoliikenteen asemat sijoitetaan jonnekin kilometrien paahan keskustasta?! Ei mitaan jarkea…

Toinen janna paikka missa kavin on Jebel Qassioun, josta naki koko (lahes) koko kaupungin. Olisi ollut mukava jaada tanne katsomaan auringonlaskua ja kaupungin valoja, mutta taksi maksoi sen verran etten mitaan tunteja viitsinyt sita pidatella paikan paalla. Paikka on sen verran kaukana etta otin taksin, vaikka kavely kartan kanssa olisikin ollut mahdollista (ja aikaa vievaa). Olen kuitenkin kavellyt ihan tarpeeksi viime aikoina. Paine on jaloille kova ja pienta rasitusvammaa on ilmassa.

Eksyin myos paikalliseen basaarin, johon turistit eivat yleensa kavele. Ravintoloissa oli tarjolla kamelinlihaa ja kyllahan se oli pakko testata milta se maistuu. Mikaan huikea gastronominen elamys ei odottanut minua, liha toi mieleen hieman joulukinkun laskin. Kylla sen soi, mutta en ainakaan maun puolesta uudelleen maistaisi. Kamelikeitto oli puolestaan ihan jees, muttei tamakaan minun ruokalistalleni eksy. Paikallisille ilmeisesti maittaa, koska pieni tila oli suht taynna.

Jostain syysta olen onnistunut valttamaan yhden ison nahtavyyden kokonaan joten huomenissa tsekkaan sen. Luin myos etta jossain kansallismuseon lieppeilla olisi sotamuseo, joka myos kuulostaa kiinnostavalta. Ehkapa tsekkailen ne huomenissa, ehka en.

Category: Lähi-itä 2010

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjoittaja on reilu 30-vuotias maantieteilijä. Töissä suojelen luontoa ja vapaa-ajalla nautin siitä - usein pyöräillen. Kurkistan Helsingin pintakiillon alle metron itähaaran suunnilta

Viimeisimmät kirjoitukset

  • Haapsalu – Tallinna – Helsinki
  • Kuressaare – Hiidenmaa – Haapsalu
  • Pärnu – Muhu – Kuressaare
  • Viljandi – Pärnu
  • Tartto – Viljandi

Kategoriat

  • Helsingin luonnonsuojelualueet
  • Helsinki
  • Lähi-itä 2010
  • Länsi-Balkan 2008
  • Maantiede
  • Matkailu
  • Pyöräily
  • Pyörällä Ouluun 2023
  • Pyörällä Viron ympäri 2024
  • Sekalaista
© 2025 Eskapismin maantiede | Teemana Minimalist Blog WordPress Theme