Edellisessa kirjoituksessa mainitsemani kirjat sain hankittua suht napparasti ja halvalla. Yksi kirjailija on noussut suosiooni, libanonilais-ranskalainen Amin Maaloouf. Pitanee tutustua miehen kirjoihin enemmankin. Muutama ”leffateatterikin” loytyi, mutta niiden tarjonta tuntui rajoittuvan pehmopornoon, joten jatin ne talla kertaa valiin.
Vietin sitten paivan ja toisen tutustumalla vahan pienempiin ”nahtavyyksiin”. Hejazin juna-asema oli yksi naista kohteista. Asema itsessaan on melko pieni, mutta sisalta ihan upea. Taalta lahti juna kohtii Medinaa, kuljettaen pyhiinvaeltajia ja Ottomaanien sotilaita. Nykyisin asema ei ole enaa kaytossa ja raiteidenkin tilalla on iso kuoppa. Uusi etelainen juna-asema on taas jossain hevon perseessa. Mika siina on etta kaikki joukkoliikenteen asemat sijoitetaan jonnekin kilometrien paahan keskustasta?! Ei mitaan jarkea…
Toinen janna paikka missa kavin on Jebel Qassioun, josta naki koko (lahes) koko kaupungin. Olisi ollut mukava jaada tanne katsomaan auringonlaskua ja kaupungin valoja, mutta taksi maksoi sen verran etten mitaan tunteja viitsinyt sita pidatella paikan paalla. Paikka on sen verran kaukana etta otin taksin, vaikka kavely kartan kanssa olisikin ollut mahdollista (ja aikaa vievaa). Olen kuitenkin kavellyt ihan tarpeeksi viime aikoina. Paine on jaloille kova ja pienta rasitusvammaa on ilmassa.
Eksyin myos paikalliseen basaarin, johon turistit eivat yleensa kavele. Ravintoloissa oli tarjolla kamelinlihaa ja kyllahan se oli pakko testata milta se maistuu. Mikaan huikea gastronominen elamys ei odottanut minua, liha toi mieleen hieman joulukinkun laskin. Kylla sen soi, mutta en ainakaan maun puolesta uudelleen maistaisi. Kamelikeitto oli puolestaan ihan jees, muttei tamakaan minun ruokalistalleni eksy. Paikallisille ilmeisesti maittaa, koska pieni tila oli suht taynna.
Jostain syysta olen onnistunut valttamaan yhden ison nahtavyyden kokonaan joten huomenissa tsekkaan sen. Luin myos etta jossain kansallismuseon lieppeilla olisi sotamuseo, joka myos kuulostaa kiinnostavalta. Ehkapa tsekkailen ne huomenissa, ehka en.