Tarina jatkuu siita mihin edellinen kirjoitus jai. Nettikahvilasta poistuttuani lampo iski aika pahasti. Aurinko oli korkeimmillaan ja tuulta ei juuri ollut. Laah, todella kuuma. En halua edes ajatella minkalaista taalla on kesalla. Tallustelin laheiseen puistoon vesipullon, pahkinoiden ja hyvan kirjan kanssa. Kauaa en ehtinyt puistossa istuskella kun Murad soitti. Ajattelin etta ei kai taas ruokakutsua, yksi kerta kylla riitti. Noh, yllatyksekseni Murad oli raahannut kotiinsa toisen suomalaisen! Juuri edellisena paivana olin sanonut etta han voi joutua odottelamaan seuraavaa finskia kauan, mutta eipa siina mennyt kuin paiva. 😀 Palasin talolle tapaamaan kyseista tyyppia.
Sami toimii sotilastarkkailijana Golanin kukkuloilla, jotka ovat YK:n valvonnassa. Aikaisemmin han on ollut myos rauhanturvaajana Libanonissa. Nyt han oli tullut viettamaan vapaapaivaansa Damasin vanhaan kaupunkiin. Suomen kielen puhuminen pitkasta aikaa takelteli hiukan aluksi, mutta kylla se siiita. Sami osoittautui todella mukavaksi kaveriksi ja teen juonnin jalkeen lyotiin hynttyyt yhteen. Han oli matkalla Damaskoksen Suomi instituuttiin, josta en, ihme kylla, ollut kuullut juuri mitaan. Insituutti on lahella vanhan kaupungin itaporttia (Bab Sharqi, jos muistan oikein) upeassa vanhassa rakennuksessa. Sisaankaynti on hieman piilossa, ja aikaisemmin ohi kavellessani en ollut huomannut mitaan. Nyt kuitenkin mentiin sisaan ja juteltiin muutamille suomalaisille sisalla. Tutkimustyon edistamisen ja Lahi-idan tutuksi tuomisen lisaksi paikasta saa myos suht halvalla (hotelleihin verrattuna) vuokrattua huoneita. Moni arabiaa opiskeleva suomalainen majoittuukin tanne viikoksi tai pariksi. Paikka on suht suosittu, joten varaus pitaa tehda noin puoli vuotta ennen majoittumista. Lisainfoa taalla.
Heti insituutin ulkopuolella on mukava ravintola, jonka ystavallinen omistaja tuntee (”yllattaen”) monia suomalaisia ja Samikin oli vanha tuttu. Tyostettiin siina muutama oluet ja Sami kertoili juttuja tyostaan ja muutenkin alueesta. Todella mielenkiintoista kuultavaa ja toi kylla uutta perspektiivia alueen tilanteeseen. Osa jutuista oli niin karuja etta mietin saadaanko tanne ikina rauhaa aikaan. Myohemmin seuraan liittyi sattumalta lisaa sotilastarkkailijoita Sveitsista ja sotilasslangi alkoi lentaa. Paatettiin sitten samantien syoda safkat samassa paikassa libanonilaisen punaviinin kera. Viini oli Bekaa-laaksosta Ksaran tilalta ja oli kylla hyvaa. Samaa viinia saa Alkosta noin 7-8 euron hintaan. Loppupaiva kuluikin sitten mukavasti ravintolassa. Sami todella ystavallisesti tarjosi ruokani ja juomani, joten iso kiitos hanelle siita seka mukavasta seurasta (jos han koskaan lukee tata)!
Yo sujuikin hyvin ja hairioton uni maittoi kahden huonosti nukutun yon jalkeen. Kymmenen nelion huoneeni on melko askeettinen, kalusteita on kolme: sanky, poyta ja tuoli. Mutta en valita, sijainti on mainio ja hinta halpa. Tanaan en ajatellut tehda mitaan ihmeellista, ehka vilkaisen kansallismuseon aarteet lavitse. Arabian perussanojen opettelu pitaisi myos aloittaa, nyt osaan vain sanoa kiitos. Matkaoppaani sanavarasto on kuitenkin melko onneton ja oikeasti kadulla hyodyllisia sanoja tai sanontoja ei vain ole tarpeeksi.