Ankaran bussiasemalla venaaminen ei ollut mieleeni, mutta viiden tunnin jalkeen paasin matkaan kohti Kappadokian Goremea. Matkan aikana oli jopa yksi yllattava nahtavyys, Tuzinjarvi. Todella suolainen ja matala jarvi on myos iso. Paikoittain vastarantaa ei nakynyt lainkaan, vain taivaan sininen heijastus vedenpinnasta.
Matkan aikana tutuistuin kahteen saksalaiseen tyttoon, Johannaan ja Isabellaan. Mitaan majoitusta ollut edes miettinyt viela ja tytot nayttivat tietavan mihin ovat menossa, joten lyottaydyin heidan seuraansa. Kolmistaan pienen sahlayksen jalkeen loysimme mukavan ja halvan hostellin. Kaytiin sitten illalla viela syomassa ja viettamassa muuten iltaa.
Koska illan pimeydessa ei oikein nahnyt ymparoivaa maisemaa, vasta aamu paljasti kuinka upeaan paikkaan olinkaan saapunut. Kylaa reunustavat maet ja paikoittain maasta kohoavat kivitornit ovat todella upea naky. Ei ihme etta paikka on turistien suosiossa. Kaikki taalla onkin helppoa ja matkailijoille raataloityja palveluita loytyy yllin kyllin. Ihan mukavaa vaihtelua Ankaran jalkeen. Osa taloista on taalla myos sijoitettu jannasti kallion sisaan, ja halutessaan saakin hotellihuoneen oikeasta luolasta.
Tanaan tuli kavaistya ulkoilmamuseossa, eraan maen paalla ja Love Valleyssa. Ulkoilmamuseossa on kasa vanhoja kallion sisaan louhittuja kirkkoja ja muita rakennuksia. Muutamassa kirkossa on ihan hienoja freskoja, joista muutamat typerat turistit ottavat kuvia salaman kanssa (joka vahingoittaa maalauksia). Pistaa vihaksi. >:( Love Valley puolestaan on nimensa veroinen, laaksossa torrottaa useita erasta miehista uloketta muistuttavia kallioita. Upea ymparisto tekee yha uudelleen ja uudelleen vaikutuksen. Huomenna taidan vuokrata skootterin ja tutustua vahan kauempana sijaitseviin nahtavyyksiin.
