Edellisen bloggauksen luvatut ”fiilistelykirjoitukset” tiivistyi ”fiilistelykirjoitukseksi”. Ei pitäisi luvata näitä kirjoituksia kun aika usein näyttää jäävän tekemättä.
Lähtö on nyt todella lähellä ja tehtävää riittää. Huomenna lähden shoppailemaan keskustaan hankkiakseni mm. pienemmän rinkan, uimashortsit, iPodin verkkolaturin, ea-laukkuun tarpeellisiä lääkkeitä, kameran muistikortteja ym. yhtä ihanaa. Tänään tuli myös viimeinen palkka ja rahaa tuli odotuksiani enemmän (huomaatte miten hyvin olen selvillä töistä). JEE!
Mitä lähemmäksi lähtö lähenee, sitä varmempi olen siitä että päätös oli oikea. Vaikka epäuskon puuska ajoittain iskeekin, uskon rehellisesti että matka tekee minulle hyvää. Sama meininki päivästä toiseen alkaa jo ahdistaa ja irtiotto arjesta on hyväksi. Mitä muutakaan olisin tehnyt koko syksyn? Aivotonta työtä? Ei kiitos. Opiskelua? Eiköhän kahdentoista vuoden putki riitä vielä hetkeksi (tarkoitus on kyllä jatkaa). Ryyppäämistä ja bilettämistä? Plaah.
Pidän yhä kiinni periaatteestani etten varaa mitään majoituksia etukäteen. Eiköhän se aina järjesty paikan päällä. Ainakin tähän mennessä on toiminut hyvin… Mietin tässä myös mitä tulen mahdollisesti kaipaamaan. Rutiininpuute varmaan iskee ensimmäiseksi. Myöhemmin perheen ja kavereiden perään alkaa haikailemaan. Ja lopulta, ehkä tätä pimeää ja viileää, mutta niin rakasta kotimaatakin. Palaaminen pitkästä reissusta on aina yhtä mukavaa kuin lähtökin. 🙂
Mutta nyt katse kohti etelää ja pian menoksi!