Nyt se on virallista. Olen syyskuun 12. päivä lähdössä kiertelemään Lähi-itää noin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Jännittää – enemmän kuin viime kerralla. Ensimmäisen reissun aikaan en oikeastaan ottanut jännittänyt juuri lainkaan, mutta nyt kaksi vuotta myöhemmin fiilis on hieman erilainen. Mahassa on perhosia.
Lentoliput maksoivat yhteensä 400 euroa Air Balticilta. Menolento on Riikan kautta Istanbuliin ja paluu Tel Avivista Riikan kautta Helsinkiin. Suunnitelmat siis ehtivät muuttua jo edellisen kirjoituksen luonnoksesta. Muutenkaan en lyö suunnitelmiani täysin lukkoon vaan muutoksia voi tulla ja takuuvarmasti tuleekin. Jonkinmoinen yleiskatsaus reitistä on kuitenkin hyvä olla.
Mutta miksi juuri Lähi-itään eikä vaikkapa Kaakkois-Aasiaan tai Intiaan? Kohteen valintaan vaikuttaa omalla kohdallani kolme asiaa: hinta, sää ja nähtävyydet. Hintataso Lähi-idässä on kohtuullinen verrattuna Eurooppaan ja uskoisin pärjääväni budjetillani suht leveästi halutessani. Lentoliputkaan eivät syö liikaa budjetista. Syyskuusta jouluun sää alueella on juuri sopiva; ei liian kylmä (paitsi ehkä Turkin itäosissa), eikä liian kuuma. Ja nähtävää riittää. Alueella mellastaneet kreikkalaiset, roomalaiset, osmanit ja arabit ovat jättäneet ihan mukavasti nähtävää jälkipolville.
Tietyllä tapaa minua viehättävät myös hieman vähän tuntemattomat alueet ainakin perusmatkaajan näkökulmasta (kuten edellisen matkan Albania). Siksi suuntaankin Turkin etelärannikon sijasta Mustallemerelle, Kreikan sijasta Syyriaan jne. Alkuperäisessä suunnitelmassani oli myös etappi itäisen Euroopan halki (Baltian maat, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania ja Bulgaria tuskin houkuttelevat kaikkia), mutta sen idean heitin romukoppaan rajallisen ajan takia. Viimeksi reissussa tuli oikeasti kiire vaikka nähtävää olisi ollut vaikka millä mitalla. Nyt aioin korjata virheen ja viettää tarpeeksi aikaa tien päällä.
Pakollisia hankittavia varusteita ei oikeastaan ole, vain ensiapulaukku kaipaa täydennystä. Toisaalta olen leikitellyt ajatuksella miniläppärin mukaan ottamisesta. Valokuvat olisi helppo säilöä ja eipä tarvitsisi pelätä kaiken maailman keyloggereita epämääräisissä nettikahviloissa. Mutta haluanko sitten kantaa huolta läppärin rikkoutumisesta tai varastamisesta? Kantamusten painokin kasvaisi kun tarkoituksena on nimenomaan liikkua kevyesti. Vaikea päätös.
Lisää samankaltaisia fiilistelykirjoituksia luvassa vielä ennen lähtöä. 😉