Anteeksi että tässä kesti näin kauan, reissun jälkeen menin suoraan töihin ja lopuksi vielä partioleirille. Blogi siis hieman unohtui. Mutta tässä se tulee, kauan odotettu ja kaivattu loppuyhteenveto.
Todetaan nyt ensimmäiseksi että en koskaan tuntenut oloani uhatuksi reissun aikana. Minun ei tarvinnut pelätä puskissa asuvia pultsareita, ei humalaista nuorisoa eikä taskuvarkaita. Ennen reissua kuulee aina kauhutarinoita kuinka yöjunissa huumataan ja ryöstetään turisteja ja kuinka öiset kadut ovat vaarallisia. Minä onnistuin välttämään nämä ja en kuullut kenenkään muunkaan joutuneen minkään väkivallan kohteeksi. Muutamista kusettajista pääsee eroon olemalla rauhallinen ja ilmoittamalla että en ole kiinnostunut asiasta. Itse asiassa tunsin oloni turvallisemmaksi vaikkapa Tiranassa kuin Helsingissä iltaisin. Tämä siis niille vanhemmille, joiden lapset haluavat lähteä matkaan. Antakaa heidän mennä! Kotiinsa on moni kuollut.
Kotiin palaaminen ei aiheuttanut mitään suurempaa järkystystä. Nukuin (tai ainakin yritin) Ateenan lentokentällä ja lento lähti ajallaan kohti Milanoa. Pienoisen valvomisen jälkeen en olisi millään jaksanut lähteä vielä tutustumaan Milanon nähtävyyksiin. Ajattelin kuitenkin että nyt kun olen täällä, pakkohan sitä on jossain käydä. Ja niin pyörin päivän ympäri kaupunkia. Milanosta en oikein löytänyt halpoja ruokapaikkoja (tosin liikuinkin aika keskustassa) joten söin kalleimman ateriani koko reissun aikana täällä. Nälkä jäi. Lento Helsinkiin meni taas valveilla, huonoksi onneksi sain rääkyvän italialaisnaperon viereeni. Helsinki-Vantaalla laukkujen saamisessa kesti yli tunti ja lopulta pääsinkin nukkumaan omaan sänkyyni kello 6 aamulla yli 48 tunnin valvomisen jälkeen.
Oma sänky, ihanaa! Oma huone, ihanaa! Oma suihku, ihanaa! Nämä olivat suurin piirtein ensimmäiset ajatukseni. Seuraavana päivänä ulkoillessa ilma tuntui todella kylmältä. Kun muut kulkivat t-paita päällä, itse värisin hupparini kanssa. Ilmastoon oli totuttelemista.
Alaikäisenä liikkuminen Balkanilla oli helppoa ja eritoten HALPAA. Pääsin useisiin museoihin ilmaiseksi, sain opiskelija-alennuksia junissa ja muutenkin alle 18 vuoden iästä ei aiheudu mitään haittaa. Paitsi jos ei nyt minnekään klubeille ole menossa, itseäni ei oikein moiset kiinnostaneet.
Slovenia
– Mukava maa, täältä löytyy lähes kaikkea. On rannikkoa ja venetsialaistyylisiä kaupunkeja sekä alppien itävaltalaisvaikutteisia kyliä. Kaikkein kehittynein entisen Jugoslavian valtioista. Hinnat ovat vielä halvat verrattuna Suomeen, vaikka euro otettiinkin käyttöön hetki sitten. Ljubljana on pieni, mutta sympaattinen.
Kroatia
– ”Uusi Kreikka”, turisteja on välillä tajuttomasti rannikolla. Sisämaa on hieman tuntemattomampaa vieraille, mutta eipä siellä hirveästi nähtävää (kuulemma) olekaan. Itse en jostain syystä pitänyt maasta kovinkaan paljoa. Vaikka maisemat ovat hienot, suureen ääneen englantia vääntävät amerikkalaiset ja tuhatpäiset saksalaislaumat vievät hieman tunnelmaa. Ehkä kävin vain ”väärissä” paikoissa. Zagreb jännä sekoitus Keski- ja Itä-Eurooppaa.
Bosnia ja Hertsegovina
– Yksi mielenkiintoisimmista ja samalla suosikkimaistani tällä reissulla. Jylhät maisemat, kulttuuri ja ihmiset ovat jotain täysin erilaista kuin Suomessa. Ihmiset ovat ystävällisiä, hinnat ovat suht alhaiset ja nähtävää riittää. Mitä muuta voi odottaa? Jostain syystä rakastuin Sarajevoon, vaikka joku toinen voisi nähdä sen rumana hallintokaupunkina. Kaupungissa oli kuitenkin tunnelmaa ja särmää, joka teki siitä mielenkiintoisen. Suosittelen!
Montenegro
– Vähän kuin Kroatia, mutta ei niin täynnä turisteja. Ei mitään hirveän erikoista nähtävää Durmitorin ja rannikon lisäksi, mutta löhöilylomaan ihan sopiva kohde. Kotor oli rannikon kaupungeista ehkä mielenkiintoisin, pääkaupunki Podgorica oli kaamea.
Albania
– Toinen lempimaistani. Albania on kyllä omassa luokassaan koko Euroopassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisi jossain kehitysmaassa. Vuosikymmeniä eristyksissä ollut maa on nyt avoin ja ihmiset tuntevat suorastaan velvollisuudekseen auttaa hukassa olevaa turistia. Tämmöistä avuliaisuutta en ole nähnyt missään muualla. Suuret kaupungit eivät ole Albanian parhaimpia puolia, mutta Tiranassa viihtyy kyllä päivän tai kaksi. Suosittelen jotain hieman erikoisempaa hakeville!
Makedonia
– Makedonia jätti hieman oudon tunteen. ”Tänne pitää päästä uudestaan”. Vaikka pidinkin Albaniasta ja Bosniasta erittäin paljon, kumpikaan ei vedonnut samalla tavalla. Ja vaikka olinkin maassa suht pitkään, tuntuu että jätin väliin todella paljon. Maassa tuntuu olevan paljon nähtävää etenkin vaelluksesta kiinnostuneille. En nyt osaa tarkemmin sanoa mitä mieltä olen. Kannattaa käydä itse paikanpäällä.
Italiasta ja Kreikasta en nyt sano mitään, kaikki tietävät varmaan mitä odottaa.
Mitäpä tässä vielä kertoisi. Reissu oli todellakin käyttämäni rahan arvoinen. Koin niin paljon ja tapasin niin monia mielenkiintoisia ihmisiä, että vieläkin on jotenkin epätodellinen olo. Minä tein sen ihan oikeasti. Tuntuu että se olisi ollut kuin hyvää unta, joka loppuu liian aikaisin. Kuukausi ei todellakaan ole tarpeeksi, jos haluaa oikeasti nähdä nämä maat. Kuukaudessa saa hieman raapaistua pintaa, ei sen enempää. Suosittelen kyllä omatoimimatkailua kaikille. Ei sen loman aina tarvitse olla hotelleja ja uima-altaita (vaikkei niissäkään mitään vikaa ole ajoittain). Joskus voi tulla myös ulos pumpulista ja tuntea todella elävänsä. Loma voi myös olla seikkailu. Ja minun lomani totta vie oli.
Kiitos kaikille lukijoille! Mahdollisia kysymyksiä voi vielä jättää kommentoimalla, vastailen niihin kyllä. Tsekatkaa sivusto ensi kesänä, ehkä tänne silloin tulee jotain uutta… Tässä vielä matkojen hintoja:
* Lennot HEL-MXP-HEL (Blue1), 204,36 €
* Bussi Malpensa – Milano, 7,5 €
* Juna Milano – Venetsia, 26,5 €
* Juna Venetisa – Ljubljana, 20 €
* Bussi LJ – Bled – LJ, 13 €
* Juna Ljubljana – Zagreb, 12 €
* Juna Zagreb – Split, 160 kunaa
* Lautta Split – Hvar – Split, 82 kunaa (+ bussi satamasta Hvarin kaupunkiin 23 kunaa suunta)
* Bussi Split – Mostar, ?? (unohtui)
* Juna Mostar – Sarajevo, 5 €
* Bussi Sarajevo – Podgarica, 15 €
* Bussi Podgarica – Kotor, 5 €
* Bussi Kotor – Bar, 5 €
* Bussi Bar – Ulcinj, n. 2 €
* Auto kuskilla Ulcinj – Skhodra, 10 €
* Bussi Skhodra – Tirana, 300 lekea
* Bussi Tirana – Vlora, 500 lekea
* Minibussi Vlora – Dhermi, 300 lekea
* Bussi Dhermi – Saranda, 500 lekea
* Bussi Saranda – Butrint – Saranda, 100 lekea
* Bussi Saranda – Ateena, 26 €
* Juna Ateena – Thessaloniki, 22 €
* Juna Thessaloniki – Florina, 3,6 €
* Taxi Florina – Bitola, 27 € (Bitolassa meni aikaa vapaan hotellin etsimiseen, mutta silti vedettiin hieman ylihintaa)
* Bussi Bitola – Brajcino 230 dinaaria
* Minibussi Brajcino – Resen 110 dinaaria
* Bussi Resen – Skopje, 560 dinaaria
* Juna Skopje – Thessaloniki, 10 €
* Juna Thessaloniki – Ateena, n. 50 € (mita hemmettiä?!)
* ATH-MXP, n. 150 €
* Bussi MXP-Milano-MXP, 14 €