Skopje on ehdottomasti parempi kuin Podgorica. Tai Ateena. Lupasin itselleni etten enaa koskaan vapaaehtoisesti palaa tuohon hornankattilaan. Taalla sita kumminki ollaan, taas.
Tapasin Skopjessa ruotsalaisen historianopettajan, jonka nimea en tosin taaskaan muista. Kutsutaan hanta nyt vaikka Erikiksi. Tapasimme hostellissa ja paatimme viettaa seuraavan paivan Skopjessa yhdessa. Vaikka Skopjessa ei olekkaan paljoa nahtavaa, koko paivahan siina vierahti. Seurassa tulee kylla tuhlattua paljon enemman, kun on helppo istua vain kahvilaan ja tilata jotain kylmaa juotavaa.
Tsekkailin aikatauluja junille, eivatka ne nayttaneet hyvalta. Jotta ehtisin Milanoon maateitse, minun pitaisi periaatteessa asua seuraavat kaksi vuorokautta junassa. Ei kiitos. Otin sitten halvimman lentolipun Ateenasta Milanoon ja matkasin takaisin tahan hirveaan kaupunkiin. Lento lahtee aamu seitsemalta, mutta paikalla pitaisi olla muutama tunti ennen sita. Liikkuminen tuohon aikaan on hieman hankalaa ja harkitsen yon viettamista lentokentalla…
No, tulen kuitenkin perjantaina takaisin Suomeen. Vahan on haikea fiilis silla taallapain on todella paljon nahtavaa. Makedoniassa olisin halunnut viettaa viela enemman aikaa ja Serbiakin jai talla kertaa valiin. Tama on todennakoisesti viimeinen merkintani reissun aikana, mutta teen viela yhteenvedon matkasta kotiin paastyani.
Kiitos kaikille lukijoille!