Myohastyin aamulla Tiranan dosasta noin 15 minuttia, joten paatinpas sitten menna Makedoniaan Ateenan kautta. Bussi lahti illalla noin kello 20, joten lojuin Sarandan puistoissa ja soin kanta-pikaruokalassani muutaman ”voileivan” (sisalla pihvi, salaattia, ranskalaisia, tomaattia ja muuta mukavaa… Ai etta oli hyvia.
Albaniaa tuli ikava. Vaikka liikkuminen oli hankalaa ja maa oli hieman sotkuinen, upeat maisemat, ystavalliset ihmiset ja halpa hintataso korvasivat sen. Tullimies (tai tassa tapauksessa nainen) oli enemman kiinnostunut siita teinko ystavia Albaniassa kuin laukkuni sisallosta. Kreikan puolella alkoi heti yrmeily.
Ateena on ruma kaupunki. Rumin kaupunki jossa olen kaynyt heti Podgorican jalkeen. Onneksi paikassa riittaa historiallisia kohteita, muuten tanne ei varmaan kukaan tulisikaan. Kaupungin sisainen liikkuminen on ihanan helppoa. On junaa, metroa, ratikkaa, bussia, trollikkaa ja hatatapauksessa kohtuuhintainen taksi. Erityisesti Ateenan metro loistaa katevyydellaan. Lahdinkin silla kohti Akropoliin pysakkia, jonka ymparistossa heiluin muutaman tunnin tutustuen Akropoliin kukkulaan, Agoraan ja Zeuksen temppeliin (tai mita siita on jaljella). Nyt ajattelin kuitenkin painua pehkuihin, en ole nukkunut 36 tuntiin. Hostelli on ihan jees, ainakin hinta on jalleen kohdallaan (12 euroa yo).
Paivitys: Tanaan oli todella kuuma, varjossa noin 35 astetta… Piti pysahtya muutaman sadan metrin valein varjoon juomaan vetta. Ja kylla sita kului. Poltin myos niskani, vaikka en ollut edes montaa tuntia auringossa. Tahtoo pois, liian poppa! Laheisella kukkulalla syttyi ”pieni” tulipalo ja savu peitti puolet taivaasta. Naytti ihan tulivuorenpurkaukselta.
Kyselin juna-asemalta aikatauluja. Huomenna paasen jatkamaan Thessalonikiin (joka kuulemma on kauheampi kuin Ateena), jossa vaihdan junaan kohti Skopjea. Saa nahda onko Makedonian paakaupunki samanlainen hirvitys kuin Ateena.