Turkin voiton jalkeen Tiranassa oli hirvea moka (on muuten varmaan yksi Euroopan meluisimpia kaupunkeja) ja uni jai vahan vajaaksi. Nukuinkin sitten normaalia pidempaan ja lahdin kymmenen aikaan kohti bussiasemaa. Kartan mukaan paikalle oli ehka 2 kilometria, mutta tie vain jatkui ja jatkui. Kysyin apua paikallisilta ja eras albaani lahtikin saattamaan minua aina perille asti. Vaihdettiin viela numeroita, ties mita tekstiviesteja tulee myohemmin. Albanian liikenne kylla kusee pahasti, esim. Tiranassa joudut periaatteessa ottamaan taksin jos haluat vaihtaa bussia toiseen. Mina kuitenkin kavelin ja menihan siihen noin kaksi tuntia…
Lahdin kohti Vloraa ja taas sain apua ystavallisilta paikallisilta. Otin furgonin eli minibussin Dhermin rantoja kohden. 55 kilometrin (linnuntieta) matkaan kului kaksi ja puoli tuntia. Dhermissa en loytanyt vapaata majoitusta mistaan ja paatin nukkua rannalla. Onneksi paikka on (viela) aika autio ja tyhjaa rantaa loytyy pienen kavelyn paasta. Viela kauempana olisi ollut TAYSIN tyhja ranta, mutta en jaksanut reppuni kanssa kavella niin pitkalle.
Loysin mukavan ison kiven, jonka paalle paatin perustaa majani. Tahtitaivas oli upein nakemani… Kuu valaisi yllattavan hyvin ja nukahdin aaltojen pauhuun. Aamulla oli hyva kayda aamu-uinnilla upean varisessa meressa. Paikan ainoa juttu olikin sitten se ranta.
Dhermista pois paaseminen oli sitten pieni ongelmia. Ensimmaiset bussit olivat taynna ja jouduin lopulta odottamaan nelja tuntia. Vihdoin kuitenkin paasin jatkamaan matkaa. Tiet olivat TODELLA huonossa kunnossa. Olo oli kuin vuoristoradassa, paitsi etta tarinaa oli kaksin verroin enemman. Bussiin levisi mukava haju kun seuraavalla rivilla istunut lapsi oksensi…
Taalla Sarandessa en jaksanut pelleilla majoituksien kanssaja otin heti ensimmaisen tarjouksen vastaan. Eipa ollut ollenkaan huono juttu. Sain 12 eurolla oman huoneen parvekkeella, suihkulla, jaakaapilla ja televisiolla. Taalla tulee vietettya muutama yo.
Huomenna tsekkaan Butrintin rauniot, jotka ovat kuulemma melko upeat.