Aamulla herasin aikaisin junaan kohti Sarajevoa. Yo Mostarissa oli ollut ihan mukava, mutta olin jattanyt ikkunan auki illalla ja aamulla oli hieman viilea… nyt pienta kurkkukipua. Asema oli melko tyhja, mutta paikallisia valui paikalle pikkuhiljaa. Muita reppumatkaajia en sitten nahnytkaan. Juna meni ehka uskomattominta reittia ikina. Aluksi rata seurasi upeaa jokea ja tunnin matkan jalkeen juna tekee U-kaannoksen ja matkaa vuorten ylitse. Tama maisema todella OLI Taru sormusten herrasta (Ljubljana-Zagreb ei ollut mitaan tahan verrattuna). Pilvet peittivat vuoret ja juna puski pitkin vuorenrinnetta valilla tunkeutuen jopa kilometreja pitkiin tunneleihin. Reittia ei ole kehuttu turhaan.
Sarajevon asema tuli hieman yllattaen, silla paikka ei ollenkaan vaikuttanut isolta. Keskusta olikin 2 kilometrin paassa asemalta ja ihanan kavelymatkan jalkeen loysin itseni paikallisesta ravintolasta. En muistaakseni kirjoittanut edellisesta ruokakokemuksestani Mostarissa, jossa tilasin cevapin (tai joku semmoinen). Noin 2,5 eurolla sain lampaanlihaa, sipulia ja ison leivan. Ruoka oli ihan jees ja maha tayttyi. Paatin tanaan kuitenkin kokeilla jotain perinteisempaa ja nappasin itselleni pitsan. Jarkytys oli suuri kun huomasin etta pizzan keskella oli iso laja ketsuppia. Ketsuppia! Pitsassa! Kaikkien taytteiden paalla suurena latakkona! No olihan se ihan maittavaa.
Majapaikka loytyi helposti Igorin avustuksella (en tieda oikeaa nimea, mutta tyyppi oli ulkonaoltaan kuin suoraan suomalaisten stereotypioista). Paikka on kuitenkin ihan hyva. Lahella vanhaa kaupunkia ja hintakin vain 10 euroa! Ja olen jalleen ainoa asukas… Ainoa vika(?) on viereisessa rakennuksessa harjoitteleva punk-bandi.
Kiersin kaikki pakolliset nahtavyydet, kuten sillan jossa Itavalta/Unkarin kruununprinssi Franz Ferdinand ammuttiin. Paikan paalla ollut museo oli aika pieni, mutta sen euron arvoinen. Muutenkin Sarajevossa ja ylipaataan Bosniassa on todella halpaa. Kerrankin on varaa syoda joka paiva ravintolassa. Huomenna aionkin etsia leffateatterin ja katsoa uusimman Indiana Jonessin. Lipun hinta on noin kaksi euroa.
Sarajevo on todella mukava kaupunki. Ehka toiseksi paras Mostarin jalkeen, jossa luontoa on hieman enemman. Vanha kaupunki tai turkkilainen basaari on upeaa aluetta. Turisteja ei ole viela tahan aikaan vuodesta kovinkaan paljoa, joten paikalla on lahinna paikallisia. Keskustan lahettyvilla on useita Euroopan unionin rahoittamia rakennusprojekteja. EU on muutenkin aika lasna Balkanin maissa. Niin taalla kuin Kroatiassakin nakyy useita tahtilippuja, vaikka kumpikaan maa ei unioniin (viela) kuulu.
Paivitys: kylla sinne hostelliin tulikin porukkaa, paikka on melkein taynna. Yllatyksekseni tapasin Splitissa samassa guesthousessa yopyneen honkongilaisen tyton. Aasialaisilla tuntuu olevan todella kova rytmi, samassa ajassa kun olin ollut Splitissa ja Mostarissa, han oli kiertanyt Kroatian saaria, kaynyt Dubrovnikissa, Mostarissa ja saapunut Sarajevoon. Han yopyi Sarajevossa vain yhden yon, jonka jalkeen suunnisti kohti Montenegroa. Ei varmaa nahda enaa, silla itse lahden Montenegroon vasta huomenna ja han suunnistaa silloin jo Serbiaan.
