Nukuin jalleen pitkaan ja lahdin nauttimaan myohaista aamiaista puistoon, josta on tullut epavirallinen valipalapaikkani. Ostin lipun Hvarille, joka sijaitsee noin kahden tunnin lauttamatkan paassa Splitista. Lautta ei kuitenkaan saapunut itse Hvarin kuapunkiin vaan 15 kilometrin paahan Stari Gradin satamaan (jossa muuten ei ole mitaan). Missasin bussin kaupunkiin, joten pienen terassimietiskelyn jalkeen paatin lifatata perille. Alle viisi minuuttia sain odottaa tien varressa niin johan loytyi kyyti. Maisemat olivat jalleen kerran todella upeita, samoja mita nakee kaikissa automainoksissa.
Autoa ajava pariskunta ajoi minut bussiasemalle, josta pakenin iltapaivan aurinkoa varjoon. Myohemmin kiipesin kaupungin ylla sijaitsevaan venetsialais-linnoitukseen, josta oli upeat nakoalat. Hvar on muuten melko pieni paikka, mutta kylla siella paivan vietti. Paatin lahtea bussilla takaisin lautalle. Bussissa kaikki turistit ahdettiin kuin sillipurkkiin, ja hintakin oli turhan kallis. Tassa vaiheeessa tuli mieleen etta olisi pitanyt lifatata takaisin…
Huomenna vaihdankin jo maata, eli matkaan kohti Bosnia ja Hertsegovinaa. Yha halvempaan suuntaan siis ollaan menossa.