Kun suunnitelmat eivat onnistu on turvauduttava epamaaraisiin vaihtoehtoihin. Aamulla hieman ennen kahdeksaa juna-asemalle tullessani kuulin etta seuraava juna jolla voisin menna ei lahtisi ennen kolmea. Seitseman tunnin odottaminen Aswanissa ei ollut mieleeni, joten menin bussiasemalle. Sama virsi jatkuu, seuraava bussi lahtee puoli nelja. Jo on vaikeaa.
Paatin kokeilla onneani minbussilla. Virallisesti ulkomaalaiset eivat nailla saa kulkea, mutta minulla ei ollut mitaan parempaakaan tekemista. Bussin taytyttya paastiin matkaan. Ensimmaisella tarkastuspisteella hieman kuumotti, mutta poliiseja ei tuntunut hirveasti duuni kiinnostavan; suurin osa luki lehtea tai nukkui. Sama tapahtui kaikilla muillakin tarkastuspisteilla, joten paasin ilman ongelmia Luxoriin kolmessa tunnissa. Lopussa kuski kuitenkin pyysi 75 (seventyfive) puntaa kun luulin etta olimme sopineet 25 (twentyfive). En tieda miten voin kuulla mukamas noin vaarin, olen suht varma etta tulin kusetetuksi… 75 on liikaa. Ihanaa.
Ensimmaisena paivana kiertelin vain kaupunkia ja tsekkasin Luxor-temppelin illalla. Temppeli oli upeasti valaistu ja kaymisen arvoinen, vaikka ihmisia olikin paljon. Suomalaisia normituristeja oli myos paikan paalla reilusti, tuntui hieman oudolta.
Seuraavana paivana paatin vuokrata polkupyoran hotellilta ja kayda tutkiskelemassa Niilin lansirantaa, jossa on paljon temppeleita, hautakammioita seka tietenkin se Kuningasten laakso. Pyoraily oli kivaa ja haudat hienoja, kunnes rengas puhkesi. Onneksi kuitenkin sain apua laheisesta kaupasta, jossa hoitivat kaiken kuntoon (rahaa vastaan tietenkin). Ja eikun taas matkaan! Hatshepsutin temppeli oli rakennuksista vaikuttavin, vaikka myos eniten vierailtu.
Viimeisena kohteenani oli Kuningasten laakso, jonne on haudattu useita Uuden valtakunnan -ajan faaraoita. Matka sinne oli suht pitka, eivatka kova vastatuuli ja pieni ylamaki auttaneet asiaa. Lipun hintaan sisaltyy vierailu kolmeen hautakammioon, mutta harmikseni yhden lempifaaraoni (Horemheb) hauta oli suljettu. :'( Kavin sitten Ramses II:n, Ramses III:n ja Thutmosis III:n hautakammioissa. Viimeisin naista oli upein ja suurin. Paikanpaalla ei saa ottaa kuvia, joten niita ei nyt ole tarjolla, sori.
Takaisin pyoralle tullessani lukko ei enaa suostunutkaan aukeamaan. Ystavalliset turistipoliisitkin koittivat parhaansa ja pistivat bensaakin sisaan, mutta ei siita mitaan tullut. Jouduin ottamaan taksin pyorani kanssa takaisin lautalle, ja toisella puolella jouduin kantamaan koko roskaa mukanani hotellille. Otin kuitenkin buddhalaisen tyynen asenteen ja en voinut muuta kuin nauraa. Sain myos kokea (viimeinkin) egyptilaista pyyteetonta ystavallisyytta, kaikki vastaantulijat halusivat kokeilla lukkoa. Matkassa kesti kauan. Puolessa valissa paikalliset duunarit tarjoutuivat (ilmaiseksi!) iskemaan lukon rikki lekallaan, ja kiinalaisesta roskametallista valmistettu lukko hajosi palasiksi yhdesta iskusta. Sen jalkeen piti tietenkin kayda ostamassa uusi lukko vanhan tilalle… Tuli kallis pyorareissu, alkaa vuokratko kiinalaista pyoraa.
Viimeisena paivana kavin viela katselemassa Karnakin temppelit. Paikka on ehka Egyptin vaikuttavin. Erityisesti temppelin 134 korkeata pylvasta olivat vaikuttava naky. Mutta nyt alkavat kylla rauniot riittamaan, olen nahnyt tarpeeksi kreikkalaisia, roomalaisia ja egyptilaisia kivikasoja muutamaksi eliniaksi.
Oasis-hotelli Luxorissa oli kylla loistava, halpa ja mukava. Ilmainen kakunpala ja tee auringonlaskun aikaan ovat loistava veto silla silloin lahes kaikki hotellin asukkaat kokoontuvat kattoterassille ja keskustelukumppaneita riittaa. Tapasin taalla niin monia mielenkiintoisia ihmisia etten edes viitsi laskea. Jossain vaiheessa iltaa tiedostomatta porukat jakaantuivat jenkki-, Aasia- ja Eurooppa-poytiin, ihan janna ilmio. 😀
Kolmantena iltana lahdin yojunalla takaisin Kairoon. Hyttiseurani oli lahes taydellinen vastakohta edelliselle, kyseessa oli italialainen (vahan snobi) arkkitehti, joka oli opiskellut mm. Oxfordissa ja Princetonissa. Kaveri yopyy neljan ja viiden tahden hotelleissa ja on liikkeella hieman isommalla budjetilla. Ihan mukavaa seuraa muutamaksi tunniksi, vaikka alkoi hieman arsyttaa se etta hanen piti olla aina oikeassa. Haluan Igorin takaisin!
Vietan Kairossa yhden yon ja sen jalkeen lahden kohti Israelia. Taitaa tulla paljon bussissa istumista. Matkaa on jaljella enaa puolitoista viikkoa, joten loppusuoralla jo ollaan. Kun eras taiwanilainen kysyi milta tuntuu, paras vastaus mita keksin oli: ”I’m both happy and sad”. Surullinen siksi etta minulla on ollut niin hauskaa taalla, mutta iloinen siita etta paasen takaisin kotiin tuttuihin ja turvallisiin ympyroihin. Kylmyytta ja pimeytta en tosin kaipaa. :3
WordPressissa kuvien sijoittelu ei tosiaan aina ole helppoa. Kuvat pitaa muuttaa sen verran pieniksi (onnistuu WP:n kautta) etta mahtuvat riviin. Ensin lisailen oikean kuvan ja sitten vasemman. Keskimmainen pitaa lisata viimeiseksi, muuten menee koko juttu sekaisin… Ota siita sitten selvaa. 😀
Kaikki taman reissun kuvat on otettu Nikon 40D:lla ja objektiivina toimii Nikon 35mm f/1.8G. Ihan hyva yhdistelma, vaikka sita kunnon laajakuvaa viela kaipaisin.
Pari tyhmaa kysymysta: Miten saa nuo kuvat sijoiteltua rivittain nattiin jarjestykseen, nayttais onnistuvan vain peratysten 🙂 ja toinen milla kameralla otettu kuvat? hyva blogi sulla !
Otit salee vaan jonkun toisen pyörän vahingossa ja sen takii ei avain toiminu : )